Ilmakehä toimii kuin tehosekoitin ja sen kannalta on täysin samantekevää mistä tai miten kasvihuonekaasut sinne joutuvat – hiilen, turpeen tai risujen poltosta tai liikenteestä tai kaatopaikoilta. Ratkaisevaa on vain niiden määrä.

Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä eli HSY on tuoreen visionsa mukaan ympäristövastuullinen metropoli. Meidän on siten yhteisesti ponnisteltava CO₂-päästöjen vähentämiseksi ja kohti hiilineutraalia seutua. Toki koko Suomi voisi olla maailman ensimmäinen hiilineutraali maa.

YTV:hän on jo tähänkin asti ollut edelläkävijä monessa asiassa: Sen jätehuolto aloitti lasin aluekeräyksen ensimmäisenä jätehuolto-organisaationa Suomessa vuonna 1987 ja biojätteen erilliskeräyksen vuonna 1993, ja sen kompostointilaitos otettiin käyttöön vuonna 1998. Sen avulla merkittävä osa kaatopaikalle muutoin joutuneesta jätteestä on voitu jalostaa mullaksi. Lisäksi se on ottanut jätekuljetuksissa käyttöön satelliittipaikannukseen perustuvan ajo-opastusjärjestelmän, jonka avulla kuljetusreitit on voitu optimoida.

Mutta aina löytyy parannettavaa: jätehuolto on kuin raakatimantti, joka jatkuvalla hiomisella saadaan yhä kauniimmaksi ja arvokkaammaksi. Viimeisin uutuus on kaatopaikkakaasun hyödyntämisratkaisu, joka on lajissaan maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen. Se osoittaa jälleen kerran rohkeutta ja valmiutta kulkea kehityksen keulalla kohti ympäristöystävällisempiä jätteiden hyödyntämis- ja energiantuotantoratkaisuja. Aiemmin YTV/HSY:n jätehuolto on ollut mallina monille oman alansa toimijoille. Nyt HSY:tä voivat matkia niin pienet kuin suuretkin energiayhtiöt, jotka kamppailevat hiilidioksidipäästöjensä kanssa.

Paitsi että tämän kaatopaikkakaasuvoimalan avulla voidaan vähentää seudun kasvihuonekaasupäästöjä, se on myös merkittävä energiantuottaja: jokainen sen neljästä kaasumoottorista vastaa teholtaan yhtä tuulivoimalaa. Tehoa löytyy siis neljä kertaa 3.6–3.8 megawattia (yhteensä 15 MW), mikä vastaa noin 7000 sähkölämmitteisen omakotitalon energiatarvetta.

Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä kaksi kauaskantoista asiaa: toinen on energiapaketti ja toinen on jätelain uudistus. Energiapaketin osalta on toivottavaa, että myös kaatopaikkakaasu pääsisi syöttötariffin piiriin. Jätelain uudistamisen yhteydessä tulee taata, että kunnilla/kuntayhtymillä säilyy laaja vastuu jätehuollon järjestämisestä. Lisäksi jäteveron tuotto tulee jatkossa ohjata veronkantoseutujen jätehuollon kehittämishankkeisiin.

Monet päätökset antavat tuloksia vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä. Siksi niiden tekemistä ei pidä lykätä huomiseen, vaan ne on tehtävä tänään. Meidän tulee jättää ympäristö tuleville sukupolville paremmassa kunnossa kuin itse saimme sen perinnöksi.

Kokoomus on nyt polkaissut käyntiin vihreät toivotalkoot. Samalla muistutetaan, että vihreä voi olla monella tavalla, vaikkapa sitten kokoomuslaisella. Ympäristö on, tai ainakin sen pitäisi olla, kaikkien asia puoluekantaan katsomatta.

Nyt voisikin olla hyvä avata keskustelu siitä, onko kokoomus uskottava ympäristöpuolue. Jos on, niin miksi – ja jos ei, niin miksi ei? Entä mitä kokoomuksen pitäisi tehdä ollakseen (entistäkin) enemmän ympäristön asialla?

Saarnisto muistutti, että Suomeen on tulossa jääkausi jo huomattavasti aikaisemmin. Ongelmia aiheuttaisivat tuolloin erityisesti syvälle tunkeutuva ikirouta ja maan painumisesta johtuvat maanjäristykset. Hänen mukaansa ikiroudan mahdolliseksi syvyydeksi on mallinnettu jopa 750 metriä, kun taas Posiva on saman matemaattisen mallin avulla arvioinut syvyydeksi vain 182 metriä.

Posivan toimitusjohtaja Reijo Sundell vastasi Saarnistolle, että ikiroudan syvyys ei ole olennaista, koska säilytyspaikkaa ympäröivä bentoniittisavi kyllä kestää sen. Saarnisto tarkensi, että ongelma onkin ikiroudan aiheuttama lisääntynyt paine. Sundell ei pitänyt sitäkään ongelmana.

Toimistopäällikkö Risto Paltemaa Säteilyturvakeskuksesta huomautti, että seuraavan jääkauden aikaan ydinjätteen radioaktiivisuus on laskenut jo huomattavasti, ja se alkaa olla lähellä luonnollisten uraaniesiintymien säteilytasoa. Geologian tutkimuskeskuksen pääjohtaja Elias Ekdahl taas oli sitä mieltä, että Saarnisto ylikorostaa jääkauden merkitystä. Niitä on ollut jo useita, eikä seuraavan voi olettaa olevan mitenkään poikkeuksellinen.

Keskustelijoiden lähtökohdat olivat siinä määrin erilaiset, että lähellekään yhteisymmärrystä ei ollut mahdollista päästä. Saarniston mukaan valittua loppusijoitusratkaisua ei voi perustella geologialla. Ekdahl taas vakuutti, että GTK antaa 100 tuhannen vuoden takuun kallioperän osalta.

Loppusijoituspaikan kestävyyden ohella keskusteltiin myös siitä, onko Olkiluodossa riittävästi tilaa Suomen ydinjätteille, vai tarvitaanko muitakin loppusijoituspaikkoja. Fennovoiman ydintekniikkajohtaja Juhani Hyvärinen toivoi Posivalta yhteistyötä ydinjätteen loppusijoituksessa. Posivan Sundell taas sanoi, että Posiva tarvitsee Olkiluodon loppusijoitustilat omistajilleen. Siten Suomeen tarvittaisiin myös toinen loppusijoituspaikka Fennovoiman mahdollisia jätteitä varten.

Professori Saarnisto esitti myös mahdollisuuden, että Suomesta tulisi loppusijoituspaikka myös muun Euroopan ydinjätteille. Tämän vaihtoehdon muut panelistit kiistivät. Periaatteena on, että jokainen maa hoitaa omat jätteensä. Toisaalta, periaatteitahan on aina mahdollista muuttaa.

Ajatus on periaatteessa oikein hyvä. Kouluissa on hyvä tarjota monipuolista ruokaa: jonakin päivänä lihaa, toisena kalaa ja aina välillä kasviksia. Lihansyönnin ympäristöhaitat ovat kiistattomia, joten on hyvä ujuttaa kasvisruoka koululaisten ruokavalioon normaalina asiana eikä pelkkänä poikkeavien vaihtoehtoruokana.

Aivan vailla sudenkuoppia tämäkään idea ei silti ole. Hyvän, ravitsevan ja täyttävän kasvisruoan valmistaminen vaatii taitoa, jota kouluruokakeittiöistä ei välttämättä löydy. Kouluruokailun myötä suomalaiset ovatkin oppineet inhoamaan monia sinänsä hyviä ruokalajeja. Tilliliha ja kanaviilokki taitavat edelleen löytyä monen inhokkilistalta. Minunkin piti matkustaa Unkariin ennen kuin uskoin, ettei gulassi oikeasti ole pahaa vaan oikein makoisa ruokalaji.

Vaarana onkin, että kouluista kasvaa sukupolvi, joka muistaa kasvisruoan jonakin mauttomana pöperönä, jonka syötyään jää nälkäiseksi. Kasvisruoan laatuun olisi siksi panostettava, mutta se on byrokraattisessa organisaatiossa helpommin sanottu kuin tehty.

Joka tapauksessa on vaikea ymmärtää sitä kiihkoa, jolla osassa julkista keskustelua ehdotukseen on suhtauduttu. Eihän liharuokaa kuitenkaan kieltämässä olla.

Toinen asia, johon kouluruokailussa ja kotitalouden opetuksessa soisi kiinnitettävän huomiota, on ruoan hävikki. Iso osa tuotetusta ruoasta ei koskaan päädy ravinnoksi (ks. aiempi artikkeli). Hävikkiä on ruokaketjun kaikissa vaiheissa. Koulujen ruokakasvatuksessa voitaisiin panostaa erityisesti sen välttämiseen, ettei ruoka mätänisi kotien jääkaappeihin eikä päätyisi lautaselta jätteisiin.

Iso-Britannian parlamentin tiede- ja teknologiavirasto julkaisi lokakuussa 2006 tällaisen vertailun eri sähköntuotantomuotojen koko elinkaaren hiilidioksidipäästöistä. Täysin päästötöntä tuotantomuotoa ei ole. Vaikka itse polttoaine olisi päästötöntä, päästöjä syntyy esimerkiksi laitoksen rakentamisessa, polttoaineen valmistuksessa ja kuljetuksessa.

Vertailussa todettiin, että sähkötuotantomuotojen välillä oli huikeat erot elinkaaren päästöissä. Ylivoimaisesti suuripäästöisin tuotantomuoto vertailluista oli kivihiilivoimalat. Vertailun parhaat olivat ydinvoima ja tuulivoima. Kivihiilivoimaloiden päästöt yhtä tuotettua kilowattituntia kohden olivat jopa 200 kertaa suuremmat kuin ydinvoiman ja tuulivoiman.

Ydinvoimakaan ei siis ole päästötöntä. Pääosa ydinvoiman päästöistä syntyy uraanin louhinnasta ja kuljetuksesta sekä polttoainesauvojen valmistuksesta. Nämä päästöt jatkuvat koko voimalan käytön ajan. Itse voimalan rakentaminen ja huolto vievät myös energiaa ja aiheuttavat päästöjä.

Tuulivoimalan päästöistä jopa 98 % muodostuu itse voimalan raaka-aineiden rakentamisesta. Tuulivoimalan rakentamisessa tarvitaan suuri määrä terästä, lasikuitua ja betonia, joiden valmistus aiheuttaa päästöjä. Tuulivoimalan valmistumisen jälkeen päästöjä ei juurikaan synny, vaikka huolto aiheuttaa pieniä päästöjä.

Suomalaisessa keskustelussa juuri tuulivoimalan valmistuksessa tarvittava teräs ja betoni ovat saaneet suuren merkityksen. On kuitenkin huomattava, että nämäkin päästöt huomioiden tuulivoima on rinta rinnan ydinvoiman kanssa kaikista energiatuontantomuodoista paras, kun kriteerinä on koko elinkaaren CO2-päästöt. Ydin- ja tuulivoiman päästöt ovat vain luokkaa 5 g/KWh, kun se kivihiilellä on 800 g/KWh. Lisäksi käytöstä poistettava tuulivoimala on pääosin kierrätettävää materiaalia. Mitään ydinjättteen kaltaista ongelmaa ei synny.

Ydinvoiman päästöt voivat lisääntyä tulevaisuudessa, kun joudutaan käyttämään yhä heikompia uraaniesiintymiä kun käyttö lisääntyy ja parhaat kaivokset ehtyvät. Mitä pienempänä pitoisuutena uraania malmissa on, sitä enemmän energiaa joudutaan käyttämään uraanin erottamisesta malmista. Tämäkään ei kuitenkaan tule nostamaan ydinvoiman päästöjä kovin paljon, vaan se säilyy matalapäästöisenä tuotantomuotona vielä pitkään.

Ydinvoiman ja vesivoiman jälkeen seuraavaksi paras laajemmin käytössä oleva tuotantomuoto on vesivoima. Vesivoimalan tyypistä riippuen päästöt ovat 5-30 grammaa CO2/KWh energiaa.

Suomeen on valmistumassa Keljonlahdelle uusi moderni biovoimala, joka käyttää puuta ja turvetta energian tuottamiseen. Se tuottaa sekä sähköä että lämpöä, mikä on oleellista korkea hyötysuhteen saavuttamiseksi. Puusta ei sinänsä aiheudu päästöjä koska uutta kasvaa tilalle, mutta puun korjuu, kuljetus ja voimalan valmistus niitä aiheuttavat.  Keljonlahden tyyppisen modernin ja tehokkaan biomassavoimalan päästöt ovat puuta käytettäessä kuitenkin vain 25 gCO2/KWh eli vain noin 3 % kivihiilivoimalan päästöistä. Turvetta käytettäessä päästöt ovat oleellisesti suuremmat.

Aurinkoenergian valmistuksessa suuri osa päästöistä syntyy, kun paneelien valmistuksessa käytettävää piitä erotetaan kvartsista korkeassa lämpötilassa. Päästöjä syntyykin yllättäen enemmän kuin tehokkaassa biovoimalassa eli noin 35-58 gCO2/Kwh. Mitä enemmän auringonvaloa on, sen parempi ja siksi Pohjois-Eurooppaan paneelit sopivat huonommin kuin Etelä-Eurooppaan. Aurinkopaaneelien päästöt jäävät siis noin 5 prosenttiin kivihiilestä, mutta ovat kuitenkin jopa 10-kertaiset tuulivoimaan ja ydinvoimaan nähden.

Tulevaisuudessa kaikkien energiantuotantomuotojen päästöjä on mahdollista edelleen alentaa. Positiivinen kierre syntyy, kun sähköä tuotetaan yhä päästöttömämmin, jolloin esimerkiksi tuulivoimalan tarvitseman teräksen tuotanto aiheuttaa yhä vähemmän päästöjä. Hiilidioksidin talteenotto kivihiilivoimalassa voisi merkittävästi alentaa päästöjä, mutta silloinkin päästöt ovat suuret tuuli- ja ydinvoimaan nähden. Jos biomassan polton yhteydessä käytettäisiin hiilidioksidin talteenottoa päästäisiin negatiiviseen päästöön eli hiilidioksidia voitaisiin  poistaa ilmakehästä. Tämä ei välttämättä ole taloudellisesti kannattavaa. Kivihiilivoimaloissa päästöjä voisi alentaa lisäämällä polttoaineen sekaan biomassaa. Tätä on jo kokeiltu Suomessakin.

Jos energiatuotannon päästöjä halutaan saada alas, kivihiilen käyttöä tulisi korvata ennen kaikkea ydin-, tuuli- ja vesivoimalla, mutta myös tehokkailla uudenaikaisilla biovoimaloilla ja aurinkoenergialla. Näistä tuotantomuodoista ydinvoima ei ole uusiutuvaa energiaa, mutta sen käyttö on välttämätöntä ainakin toistaiseksi. Aurinkovoima toimii täällä Pohjolassa heikommin kuin Etelä-Euroopassa tai lähellä päiväntasaajaa. Aurinkovoima kuitenkin todennäköisesti kehittyy lähitulevaisuudessa oleellisesti. Maakaasunkin päästöt ovat vain puolet kivihiilestä ja kivihiilen päästöjä voidaan saada alas hiilidioksidin talteenotolla. Vanhoja kivihiilivoimaloita voitaisiin Suomessa käyttää kovien pakkaspäivien  varavoimaloina, joilla ei koko vuoden päästöihin olisi juurikaan merkitystä.

Mahdollisuudet päästöjen alentamiseen energiantuotannossa ovat tulevaisuudessa suuret. Moni kuluttaja on valmis maksamaan enemmän sähköstä, joka on tuotettu matalapäästöisesti ja kestävällä tavalla.

Lähteitä ja lukemista: Carbon Footprint of Electricity Generation. Parliamentary Office of Science and Technology. October 2006 Number 268

http://www.keljonlahdenvoimala.fi/

Jutussa esitetty ajatus on erittäin järkevä. Ruuhkamaksujärjestelmän luominen maksaisi todella paljon. Polttoaineverojärjestelmä on jo olemassa eikä se siksi maksa mitään. Tuntuisi järkevämmältä ohjailla liikennevalintoja polttoaineverolla kuin ruuhkamaksujärjestelmällä. Meillä on jo nyt kolme eri autoilua koskevaa, ympäristöohjaavaa verojärjestelmää (autovero, polttoainevero ja vuotuinen ajoneuvovero). Tarvitaanko neljättä?

Järkevämpää mielestäni olisi sijoittaa järjestelmään, joka tekisi joukkoliikenteen käyttämisen entistä houkuttelevammaksi eli parantaisi joukkoliikenteen laatua. Hankalinta bussilla kulkemisessa on se ettei ikinä voi tarkkaan tietää, milloin bussi tulee pysäkille. Mitä harvempi vuoroväli, sen hankalampi ongelma. Nykytekniikalla ongelman ratkaisun pitäisi olla helppoa.

Nokialla on ilmaisohjelma nimeltä Sport Tracker. Systeemi toimii niin, että otat gps-paikantimen sisältävän kännykän mukaan lenkille. Sport tracker tallentaa eri ajanhetkien sijantisi ja  piirtää kulkemasi reitin karttaan ja kertoo vieläpä esimerkiksi keskinopeutesi matkalla.

Miksi ei vieläkään ole tehty Bus Trackeriä? Kaikkiin busseihin pitäisi asentaa paikannuslaite ja näin tieto bussin liikkeistä välittyisi tietojärjestelmään. Asiakas voisi kotitietokoneen näytöltä tai kännykästä seurata bussin liikkeitä ja järjestelmä pystyisi arviomaan hyvin tarkoin ajan jolloin tarvitsemasi bussi saapuu  pysäkille. Näin voisit mennä pysäkille vasta 30 sekuntia ennen bussin saapumista. Tällaisen järjestelmän kehittäminen olisi paljon fiksumpaa käyttöä verorahoille, kuin ruuhkamaksujärjestelmän kehittäminen, joka vaatisi paikannuslaitteen 2,5 miljoonaan henkilöautoon. Tällä Bus Trackerillä voitaisiin myös vaikuttaa pääkaupunkiseudun ruuhkiin, koska se tekisi joukkoliikenteen käyttämisen keskustoissa ja lähialueilla houkuttelevammaksi.

Uusiutuvan energian käyttöä on lisättävä niin paljon kuin sen taloudellinen käyttö on mahdollista ottaen kuitenkin huomioon sen, missä määrin meillä on käytettävissä uusiutuvaa energiaa luontoa rasittamatta.

Tukki- ja kuitupuuksi kelpaava puuaines on mielekkäintä käyttää teollisuustuotteiden valmistukseen. Pellot on varattava maailman tarvitseman ruuan tuotantoon. Ruoan tarve tulee kasvamaan jo parissa kymmenessä vuodessa moninkertaiseksi nykytasoltaan.

Joissakin lähteissä (Finnbio) metsän hakkuutähteiden potentiaalinen kokonaisenergia voisi olla 32 TWh. Joissakin toisissa lähteissä arvioidaan, että metsähakkuujätteiden osuus itse hakkuusta olisi noin 30 prosenttia, jolloin hakkuutähteen koko kestävän hakkuun koosta (72 kiintom³, Metla) laskettuna olisi 20 kiintokuutiometriä eli energiana noin 40 TWh. Nykyisistä hakkuumääristä (56 kiintom³, Metla) laskettuna se olisi siis 34 TWh. Fossiilisin polttoainein tuotettu kaukolämmön ja yhteistuotannon sähkön tarvitsema primäärienergiamäärä on n. 80 TWh eli metsästä saisimme siihen uusiutuvaa energiaa teoriassakin vain noin 40 prosenttia. Sahausjätteet toisivat ehkä puuperäistä energiaa lisäksi 4–6 TWh.

Jätteiden poltosta saamme noin 3 TWh energiaa, josta 70 prosentin osuuden sanotaan olevan uusiutuvaa energiaa.

Tiedossa olevia, taloudellisia ja ekologisia uusiutuvan energian lähteitä meillä ei siis ole niin paljon, että voisimme jättäytyä sähköenergian tuotannon päästövähennystavoitteissamme niiden varaan. Sen sijaan meidän on tukeuduttava sen lisäksi ydinvoiman selvään lisäykseen rakentamalla vielä kolme uutta ydinvoimalaitosta vuoteen 2030 mennessä (nettona lisäys on yksi, koska Loviisa I ja II poistuvat vuonna 2030).

Kokonaispäästöjemme vähentämiseksi sähköenergian kulutuksen on pakko kasvaa, vaikka kokonaisenergian kulutus pysyisikin paikallaan tai jopa laskisi parin vuosikymmenen aikana. Kulutusjakautuma vuonna 2007 (ennen lamakautta) ja vuonna 2030 voisi realistisesti olla vaikkapa oheisen taulukon 1 mukainen.

Taulukko 1. Energian kulutus

energialaji	2007	2030
	TWh	TWh
Teollisuuden sähkön käyttö	48	68	20 TWh:lla korvataan fossiilisten avulla tuot. energiaa
Teollisuuden lämpö- ja muu energia
fossiilisin polttoainein	61	41
uusiutuvin polttoainein	76	76
Teollisuus yhteensä	181	181	kasvu 0%, toimintalisäys syntyy energiatehokkuudella
Kiinteistöjen lämmitys
kaukolämpö, erillistuotanto	8	0
kaukolämpö, yhteistuotanto	24	32	erillistuotanto muutetaan yhteistuotannoksi
muu, ei sähkö	12	2	kaikki muu fossiilinen lämmitysenergia lopetetaan
sähkö	22	26
Kiinteistöjen lämmitys yhteensä	66	60	10%:n vähennys, vaikka rakennuskanta kasvaa 10%
Palvelut ja julkinen kulutus
sähkö	17	15	10%:n vähennys, vaikka palvelut kasvavat 20%
Liikenne, fossiiliset polttoaineet	52	33	20% vähennys, vaikka liikenne kasvaa 10%
Liikenne, sähkö	0	4	miljoona sähköautoa v. 2030
Häviöt, sähkö	3	3	miljoona sähköautoa v. 2030
Sähkö yhteensä	90	116	kasvu 29%
Energia yhteensä	319	296	kokonaisenergian kulutus vähenee 7%

Sähköntuotanto voisi olla silloin taulukon 2 mukainen.

Taulukko 2. Sähkön tuotanto

	2007	2030	osuus 2030
vesivoima	14,0	15,5	13,4%
tuulivoima	0,2	2,5	2,2%
ydinvoima	22,5	62,0	53,4%
sähkön muu erillistuotanto	14,4	0,0	0,0%
sähkön ja lämmön yhteistuotanto	26,8	33,0	28,4%	lisäys tulee kaukolämmön erillistuotannon muuttamisesta yhteistuotannoksi
nettotuonti	12,6	3,0	2,6%
Yhteensä	90,0	116,0

Jos sähkön ja lämmön yhteistuotannosta saataisiin puolet tuotetuksi uusiutuvalla energialla v. 2030, tulisi sähköenergian päästökertoimeksi jo alle 40 gCO2/kWh, jolloin porkkanat ja kepit on välttämättä rakennettavakin sellaisiksi, että sähköenergialla korvataan kaikki mahdollinen, osaksikin fossiilisin polttoainein tuotettu energia.

Uusiutuvien energioiden lisäkäytön innovaatioille jää silti vielä v. 2030 hyvää tilaa myös sähköenergian tuotannossa. Tavoite sähköenergian tuotannon päästökertoimelle pitää ollakin 0.

Teollisuuden energiankäytössä on tässäkin suunnitelmassa vielä 41 TWh fossiilisin polttoainein tuotettua energiaa, jota on muutettava joko uusiutuvilla polttoaineilla tuotettavaksi tai sähköenergiaksi, joten kenttää riittää uusille innovaatioille myös tällä sektorilla.

Lauhdevoimaloiden lakkauttaminen edellyttää, säätöenergian saamiseksi, sopimuksia pohjoismaisilla vesivoimamarkkinoilla. Sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitokset toimivat hyvin ns. kausiluontoisen säätövoiman isona osana, mutta sen lisäksi tarvitaan säätöenergiaa, jota emme saa riittävästi omista vesivoimaloistamme. Vaikka ajoittain joudumme viemään sähköenergiaa, niin kokonaisuutena olisimme tämän suunnitelman mukaan edelleen nettotuojia.

Uusi autoverolaki valmisteltiin Jyrki Kataisen johtamassa valtionvarainministeriössä ja voidaan sanoa, että laki on ympäristömielessä edistyneimpiä koko maailmassa. Samoin autoveron, polttoaineveron ja ensi vuonna käyttöönotettavan vuosittaisen käyttömaksun kokonaisuus on eräs voimakkaimmin ympäristöohjaavista lainsäädännöistä koko maailmassa.

Autoveromuutoksen ennakoitiin vähentävän uutena myytyjen autojen keskipäästöjä ja niin todella onkin tapahtunut. 1980-luvun lopulta vuoteen 2005 myytyjen uusien autojen keskipäästöt eivät alentuneet Suomessakaan lainkaan, vaan tekniikan paranemisen tuoma etu hukattiin autojen koon ja painon kasvuun ja moottorien tehon jatkuvaan kasvuun. Suurimmillaan keskipäästöt olivat 2004-2005 noin 180 grammaa kilometria kohden (Lähde: AKE).

Kun uusi vero astui voimaan 2008, uutena myytyjen autojen keskipäästöt tippuivat heti samana vuonna 163 grammaan kilometriltä. Tämä ei sinänsä ollut yllätys, vaan ehkä itselleni hienoinen pettymyskin. Vuoden 2008 alussa kuitenkin ensirekisteröitiin Suomessa sellaisia autoja, jotka oli tilattu Suomeen jo ennen autoveromuutoksen julkistamista. Erittäin myönteistä kuitenkin on, että päästöjen lasku on jatkunut edelleen kuukausi kuukaudelta ja melko nopeanakin. Lokakuussa 2009 keskipäästöt olivat enää 154 grammaa kilometrilla. Pudotusta on lähes 15 % vuoden 2005 huipputasolta. Tällä alkaa jo olla huomattavaa merkitystä ja riittää kääntämään henkilöautoilun kokonaispäästöt laskuun.

Autokannan uusiutumista vähäpäästöiseen suuntaan hidastaa kuitenkin tänä vuonna vähäinen uusien autojen myynti. Tänä vuonna rekisteröidään Suomessa vain noin 90 000 uutta autoa. Vähäisellä uusien autojen myynnillä ei ole mitään tekemistä uuden autoverolain kanssa, vaan se johtuu syvästä taantumasta. 90-luvun taantumassa automyynti putosi suhteellisestikin paljon enemmän kuin nyt ja Balttian maissa myös autokauppa on romahtanut plajon Suomea enemmän.

Miksi myytyjen autojen keskipäästöt ovat jatkaneet edelleen laskua, vaikka verotusta ei enää ole muutettu? Syy lienee siinä, että uusien autojen kuluttajille tarjolla oleva valikoima on muuttunut nopeasti ympäristöystävällisempään suuntaan. Suomen uusi autovero ohjaa sitä, millaisia malliversiota autonvalmistajien Suomeen kannattaa myydä (niitä jotka menevät kaupaksi). Toisaalta koko EU:ssa ohjataan autonvalmistajia voimakkaasti tähän suuntaa esimerkiksi valmistajakohtaisella keskipäästön ylärajalla, mikä vaikuttaa enemmän autonvalmistajien tuotekehityksen suuntaan koko maailmassa.

Ottaen huomioon ettei asiassa saavutettu mitään edistystä 80-luvun lopun ja vuoden 2005 välillä, minulle on ollut suuri myönteinen yllätys se kuinka autonvalmistajat ovat parissa vuodessa onnistuneet tuomaan markkinoille merkittävästi vähäpäästöisempiä malleja. Ja kuluttajat ovat osoittaneet olevansa kiinnostuneita juuri niistä.

Sähköautoista ja verkkohybrideistä on paljon ollut puhetta, mutta toistaiseksi niitä ei vielä juurikaan ole tarjolla eikä niitä myydä juuri lainkaan. Kaikki tähänastinen kehitys on tapahtunut perinteisemmän tekniikan keinoin. Keinoina ovat olleet diesel-moottoreiden osuuden kasvu, moottoreiden koon pienentäminen, tekniikka jolla moottori sammutetaan aina auton hetkellisestikin pysähtyessä sekä ei-ladattavat hybridit.

Ei-ladattavassa hybridissä on sekä poltto- että sähkömoottori. Sähkömoottorin akkua ei ladata verkosta, vaan siihen ladataan energiaa auton jarruttaessa. Liikkuvassa autossahan on paljon liike-energiaa ja jarrutettaessa tuo kaikki energia karkaa hukkaan, kun jarrut muuttavat liike-energian lämmöksi. Hybrideissä osa tuosta hukkaenergiasta saadaan ladattua akkuihin. Näin ladattua energiaa käytetään energiatehokkaassa sähkömoottorissa, jolla lähdetään liikkeelle ja ajetaan alhaisilla nopeuksilla ja näin polttoainetta säästyy.

Hybriditekniikan edelläkävijöitä ovat olleet japanilaiset valmistajat kuten Toyota ja Honda. Eurooppalaiset ovat olleet diesel-moottoreiden edelläkävijoitä. Vielä pari vuotta sitten oli tapana, että jos autossa oli diesel-moottori, sen piti sitten olla tosi iso. Nyt asenteet ovat muuttuneet. Sellaiset isokokoiset automallit kuin Volkswagen Passat tai jopa Volvo V70 alkavat kulkea vain 1.6-litraisella moottorilla. Suurin osa ajamisesta tapahtuu autojonossa, jossa ei todellakaan tarvita huipputehoja. Tällaiset moottorit riittävät useimmille aivan hyvin isollekin autolle.

Sellaiset erittäin isot uudet diesel-henkilöautot kuten Mercedes E, Audi A6, BMW 500-sarja ja Volvo V70 kulkevat jo pienimmillään noin 5 litran yhdistetyllä dieselin kulutuksella, joka vastaa CO2-päästöinä 130 grammaa kilometrilla. Siihen nähden lokakuunkin keskipäästölukema 153 grammaa on hyvin korkea, sillä suuri enemmistö autoista on edellä mainittuja malleja paljon pienempiä. Hybridiauto Toyota Prius ja pikkudiesel Volkswagen Polo pääsevät päästöissä alle 90 gramman kilometrillä eli yli 40 % alle lokakuussa myytyjen keskipäästöjen.

Edellä mainittujen tietojen valossa lienee selvää, että jo nykytekniikkaa hyödyntäen uutena myytyjen henkilöautojen keskipäästöjä tullaan saamaan huomattavasti alas tulevina vuosia. Ja tekniikka kehittyy edelleenkin. Esimerkiksi tavanomaisten hybridien tarjonta tulee kasvamaan ja jotkut eurooppalaiset valmistajat tuovat markkinoille diesel-sähkö hybrideitä. Koventuva kilpailu laskee hybridien hintoja ja lisää niiden myyntiä. Diesel-autoissa ovat voimakkaasti yleistyneet hiukkassuodattimet ja nykydieselit ovat pakokaasupäästöiltään huikeasti parempia kuin vaikkapa 10 vuotta sitten. Ilman laatu on autoilun vuoksi Suomessa enää harvoin huono edes Helsingin keskustassa.

Seuraavassa aallossa ovat sitten tulossa sähköautot ja ladattavat hybridit, jolloin fossiilisten polttoaineiden sijasta energia saadaan osittain tai kokonaan sähköstä, josta jo nyt selvä enemmistö tuotetaan päästöttömästi. Sähkömoottori on ylivertaisen energiatehokas polttomoottoriin verrattuna. Vyörytys alkaa jo ensi vuonna, vaikka merkittäviä myyntilukuja ei varmaankaan saavuteta vielä pariin vuoteen ainakaan ilman merkittäviä verohelpotuksia.

Henkilö, joka ajaa paljon autolla, jossa on suuret päästöt kilometriä kohden tekee ympäristöteon jos vaihtaa ajokkinsa mahdollisimman vähäpäästöiseen uuteen tai käytettyyn autoon ja antaa oman ajokkinsa sellaiselle, joka ajaa vähän tai romuttamolle jos auton on vanha ja huonokuntoinen.

Joissakin maissa käytetään romutusmaksuja lisäämään autojen myyntiä ja poistamaan suuripäästöisiä autoja liikenteestä. Espanjassa oli ympäristöohjattu romutusmaksu, jossa hyvin vanhan ja isopäästöisen auton uudempaan ja vähäpäästöiseen vaihtavalle annettiin valtion tukea. Oikein ympäristöohjattuna romutusmaksu voisi Suomessakin puolustaa paikkaansa. Romutusmaksu toisi taantuman painamaan autokauppaan piristysruiskeen ja nopeuttaisi autokannan uusiutumista vähäpäästöiseen suuntaan. Romutusmaksun ehtoja ja suuruutta ja kokonaismäärää säätelemällä voidaan säädellä sen kustannuksia Suomen valtiolle, jonka talous ei ole erityisen vahva juuri nyt.

Hybridien ja sähköautojen tukeminen verotuksen keinoin parantaisi myös ilman laatua ja pienentäisi autoilun meluhaittoja kaupunkien keskustoissa.

Sinivihreän verkoston puheenjohtaja Aaro Harju muistutti tilaisuutta avatessaan, että kokoomuksen seuraavassa puoluekokouksessa pitäisi hyväksyä puolueelle uusi ympäristöohjelma. Kokous on jo ensi kesänä, mutta ohjelmatyö ei ole vielä kunnolla edes alkanut. Niinpä sinivihreät haluavat avata ohjelmakeskustelun esittämällä oman ympäristöohjelmansa.

Helsingin kaupunginvaltuutettu Hannele Luukkainen esitteli ohjelman. Hän mainitsi energialinjauksissa olevan vetoa ydinvoiman ja uusiutuvien välillä. Yksimielisyyteen on päästy vain energiatehokkuuden parantamisesta. Hän myös korosti, että turve ei muutu uusiutuvaksi, vaikka siitä kuinka tehtäisiin poliittinen päätös.

Polttoainevero on hyvä ympäristövero. Tiivis yhdyskuntarakenne ja joukkoliikenne ovat keskeisiä asioita etenkin kaupungeissa, syrjäseuduille Luukkainen taas tarjosi kimppatakseja, kutsujoukkoliikennettä yms.

Itämeren tilaan liittyen Luukkainen sanoi Suomen maatalouden olevan väkilukuun suhteutettuna Itämeren suurin rehevöittäjä. Ympäristötuilla ei ole ollut merkitystä.

Luukkaisen puheenvuoron päätyttyä Ben Zyskowicz kurkisti oviaukosta sisään ja kysyi, miksi muilla puolueilla paremmat tilaisuudet kuin kokoomuksella. Hän myös vastasi kysymykseen itse: “Niissä kaikki saavat istumapaikan.” Kaikki pääsivät kyllä istumaan myös tässä seminaarissa, mutta ylimääräisiä paikkoja ei juurikaan jäänyt.

Ohjelmatekstiin oli pyydetty kommenttipuheenvuoro kansanedustaja Sanna Perkiöltä. Hänkin korosti energiatehokkuuden lisääminen keskeisintä energiapolitiikasta, mutta korosti sen olevan eri asia kuin energiansäästö. Yhtieskunnan lisääntyvä sähköistyminen lisää hänen mukaansa sähkönkäyttöä.

Perkiö vaati myös Itämereen laskettavia lämpökuormituksia verolle ja oli sitä mieltä, että metsänielut ovat jääneet EU:ssa kovin vähälle huomiolle.

Suomen luonnonvarat kiinnostavat maailmalla. Siksikään luonnonvarapolitiikka ei Perkiön mielestä voi olla vain työllisyyttä ja aluepolitiikkaa. Polttoaineveroa hän piti hyvänä fiskaalisena, mutta ympäristövaikutukseltaan heikkona keinona.

Arvokkaimpien luontokohteiden suojelemiseksi Perkiö kaipasi aluevaihtoja ja sanoi, että Etelä-Suomen suojeluohjelmaa olisi vahvistettava. Hän piti myös epäkohtana sitä, että teollisuuden kaatopaikat ovat jäteveron ulkopuolella ja arveli sen johtuvan mahdollisesti siitä, että valtio suojelee omia yhtiöitään. Biojätteitä voisi verottaa ankarammin.

Toisen kommenttipuheenvuoron piti polttokennotutkija ja Tuulivoimayhdistys ry:n hallituksen jäsen Jari ihonen. Hän kertoi itse tuotetun aurinkovoiman hinnan lähestyvän verkkosähkön hintaa. Ns. “grid parity” olisi siis jo nurkan takana.

Terminen aurinkosähkö ei Ihosen mukaan tarkoita vain Saharaa, vaan sillä on lupaavat näkymät myös Etelä-Euroopassa. Aurinkosähkö voikin siten auttaa Etelä-Eurooppaa saavuttamaan ympäristötavoitteet, mistä taas voi seurata suurempia paineita Suomelle.

Ihonen arveli myös kaukolämpöverkon lämpöpumppujen olevan kannattavia tulevaisuudessa.

Ihosen puheenvuoron jälkeen oli yleisökeskustelun vuoro. Emeritusprofessori Martti Tiuri piti sinivihreiden ympäristöohjelmaa “jalat irti maasta” tehtynä. Hänen mukaansa täytyy ajatella myös taloutta. Päästövähennyksissä tärkein rooli on hänen mukaansa ydinvoimalla.

Kansanedustaja Pertti Salolainen harmitteli sitä, että alkuperäisluonnonsuojelun kysymykset ovat jääneet kokoomuksessa ilmasto- ja energiakysymysten varjoon. Hän painotti toimia Etelä-Suomen metsien ja saimaannorpan suojelemiseksi ja vaati Pallaksen hotellihankkeen estämistä. Koskiensuojelua ei myöskään saisi purkaa. Kollaja ja Vuotos olisivat idioottimaisia.

Tuulivoimaloita rakentaessa pitää Salolaisen mukaan huomioida, ettei niitä pystytetä muuttolintujen reiteille. Bioenergiasta puhuttaessa hän kehottaa poistamaan varmistimen. Sen nimissä tehdään niin paljon humpuukia, että on oltava tarkkana.

Professori Martti Esala MTT:stä kiisti Luukkaisen käsitykset ympäristötuiden tehottomuudesta maatalouden kuormitusten vähentämisestä. Toisin kuin väitetään, tuilla saatu paljon aikaan, mutta vaikutukset päästöihin tulevat viiveellä.

Espoon kaupunginvaltuutettu Jouni J. Särkijärvi oli Tiurin kanssa eri mieltä siitä, että Sinivihreiden paperin tekijöillä olisi jalat irti maasta. Hän piti sisältöä ennemminkin konservatiivisenä, ja arveli maailman muuttuvan enemmän kuin ohjelmatekstissä otetaan huomioon. Vuonna 2050 Suomessa ei hänen mukaansa ole yhtään hiilivoimalaa. Vesistöissä olevan biomassan roolin uusiutuvassa energiassa hän olettaa nousevan merkittävästi.

Yrittäjä Anne Linnonmaa sanoi, että Suomessa rakennuksia ylilämmitetään. Talojen pitäisi hengittää. Hänen mukaansa on myös nähtävä jo ydinvoiman yli.

Jari Ihonen vastasi yleisökysymykseen tuulivoiman lintuongelmista. Hänen mukaansa ne ovat hallittavissa, mutta tunnistettava paremmin. Etenkin merikotkan suhteen erityishuomio on tarpeen.

Lopuksi Kari Nyberg kaipasi tuotteisiin hiilijalanjälkikoodeja. Hän myös huomautti, että joudumme leikkaamaan päästöjä senkin takia, että kehitysmaat voivat kehittyä.

Kooste perustuu muistiinpanoihin, jotka julkaisin tuoreeltaan Twitterissä. Seminaarin osallistujien sanomiset eivät ole suoria lainauksia, jolleivat ne ole lainausmerkeissä.

Jotkut ovat sitä mieltä (en tarkoita Pertti Rantalaa), että ydinvoima lähes yksinään riittäisi ratkaisemaan energiaongelmat, siten että voimme tyydyttää maapallon energiantarpeen päästöttömästi ja edullisesti. Onko tämä todella mahdollista ja riittäisikö uraani tähän?

Nykykäsityksen mukaan tunnetut alle 130 dollarin kustannuksin hyödynnettävät uraanivarat riittäisivät noin 80 vuoden käyttöön nykyisten ydinvoimaloiden kulutuksen tasolla, joka on 65 000 t/vuodessa (www.world-nuclear.org/info/inf75.html ).  80 vuotta vaikuttaa mukavan pitkältä ajalta, jonka aikana on hyvää aikaa keksiä jotakin muuta. Mutta ydinvoiman nykykäyttö on melko vähäistä globaalissa mittakaavassa. Maailman sähkönkulutuksesta 16-17 % tyydytetään ydinvoimalla, mutta vain runsaat 6 % primäärienergiasta. Fossiilisilla polttoaineilla tuotetaan lähes 80 % primäärienergiasta eli noin 13 kertaa enemmän kuin ydinvoimalla.

Jos fossiiliset polttoaineet korvattaisiin pelkästään ydinvoimalla, jouduttaisiin ydinvoiman määrä 10-kertaistamaan, jolloin ydinvoiman osuus nousisi 60 %:iin primäärienergiasta ja fossiilisten polttoaineiden putoaisi noin 25 prosenttiin. Tämä riittäisi ilmastonmuutoksen kannalta.

Mutta tässä oletetaan, että globaali energiankulutus ei kasvaisi lainkaan. Tämä on uskalias oletus, koska esimerkiksi Intiassa on satoja miljoonia ihmisiä kokonaan ilman sähköä ja moottoriajoneuvoja eli eivät käytä energiaa juuri lainkaan.

Oletetan siksi että energiankulutus kasvaisi 1,75 % vuodessa. Tällöin 2050 energiankulutus olisi kaksinkertainen nykyiseen nähden. Väestöäkin on tuolloin yli 2 miljardia enemmän.

Jos ydinvoiman osuus pidettäisiin 60 %:issa kasvaneestakin energiankulutuksesta, ydinvoiman tulisi 20-kertaistua. (Jos kasvu katetaan kokonaan ydinvoimalla tämäkään ei riittäisi vaan ydinvoiman tuotanto tulisi yli 25-kertaistaa.)

Maailmassa on tällä hetkellä 430 ydinvoimalaa. Vuonna 2050 niitä tulisi olla 8600, jos määrä 20-kertaistetaan ja keskikoko säilyisi samana. Se tietää yli 200 ydinvoimalaa lisää joka vuosi.

Uraanin kulutus lähes 20-kertaistuisi (tehokkuus todennäköisesti hieman paranee). Tämä tarkoittaa, että jos tunnetut uraanivarat riittäisivät nykykäytöllä 80  vuotta, ne kasvaneella käytöllä riittäisivät vain runsaat 4 vuotta.

Tunnetuissa uraanivaroissa on mukana Suomenkin uraanivaroja. Geologian tutkimuskeskus lienee Suomessa organisaatio, jolla on eräs parhaista käsityksistä Suomen uraanivaroista. Nettisivuillaan keskus luettelee Suomen tunnettuja uraanivaroja kuten Nummi-Pusulassa, Kolarissa ja Kittilässä ja arvoivat näitä varoja seuraavasti.

‘Todellisuudessa Suomessa ei ole yhtään uraaniesiintymää, joka olisi kaupallisesti hyödynnettävissä: kaikki tunnetut esiintymät ovat liian pieniä ja niiden uraanipitoisuudet liian matalia.’

Nämäkin varat ovat kuitenkin mukana maailman tunnetuissa uraanivaroissa.

Maapallolta on todennäköisesti etsitty uraania melko systemaatisesti kylmän sodan kaudella, jolloin suurvallat kävivät ydinasekilpaa ja uraani oli tärkeä raaka-aine ydinaseille. Oletetaan kuitenkin, että löydetään uraanivaroja yhtä paljon kuin niitä nyt tunnetaan eli tunnetut uraanivarannot kaksinkertaistuisivat. Silloin 20-kertaistuneella käytöllä uraanivarat riittäisivät 8 vuotta. Täytyy kuitenkin muistaa, että olennaista ei ole se koska uraani loppuu vaan milloin sen tuotanto kääntyy laskuun jolloin sen tuotanto ei riitä tyydyttämään kasvanutta kysyntää. Nämä ongelmat alkaisivat jo selvästi aiemmin.

Eli ydinvoima ei riitä yksinään ratkomaan globaaleja energiaongelmia on oma henkilökohtainen johtopäätökseni.

On kaksi asiaa, jotka voisivat olennaisella tavalla muuttaa ydinvoiman tuotantokapasiteetin. Toinen on niinsanottujen hyötyreaktoreiden käyttö, joka voisi 100-kertaistaa ydinmateriaalin riittävyyden. Toistaiseksi näitä ei ole käytössä juuri missään vaan käytännössä kaikki toimivat ydinvoimalat kuten Suomenkin toimivat periaatteella, joka hyödyntää vain prosentin materiaalin potentiaalista. Hyötyreaktoreita pidetään vaarallisina ja kalliina. Minä en tätä osaa arvioida, mutta missään ne eivät käytössä ole ja niiden käyttöönotto globaalisti olisi erittäin haastava tehtävä. Tarkkaan tätä ratkaisua varmaankin on syytä tutkia.

Toinen mahdollisuus olisi kuulemma eristää uraania merivedestä, jossa sitä on hyvin pieninä pitoisuuksina. Vaikea uskoa, että tällainen voisi olla taloudellisesti kannattavaa. Varmaa on, ettei se ole kannattavaa nykyisellä hintatasolla, koska tällä periaatteella toimivaa tuotantoa ei ole. Jos suuri globaali ydinvoimasuunnitelma rakentuu tämän oletuksen varaan, tulisi tämän ratkaisun toimivuus ja taloudellisuus kuitenkin osoittaa ja kyky tuottaa 20-kertaistuneelle tuotannolle tarvittava uraani (yli 1,2 miljardia kiloa vuodessa).

Yllä mainittu ajatuksenjuoksu on keskeinen syy miksi minä kannatan uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä ja voimakasta panostusta energiatehokkuuteen. Yksinkertaisesti siksi, ettei nähdäkseni ole olemassa sellaista energiamuotoa, joka päästöttömästi tyydyttäisi maailman energiatarpeen (eivätkä fossiilisetkaan polttoaineet pitkään siihen riittäisi). Jos joku pystyy osoittamaan ajatuksenjuoksuni vääräksi, niin ilahdun siitä kovasti.

Tässä mielessä katson EU:n toimivan todella viisaasti, kun se edellyttää jäsenmaitaan panostamaan voimakkaasti uusiutuvan energian kehittelyyn. Suomikin on tähän sitoutunut. Suomi hallinnoi yli 338 000 neliökilometrin maa-aluetta ja merialueita on lisäksi yli 52 000 neliökilometria, jolla alueella on runsaasti potentiaalia tuottaa uusiutuvaa energiaa. Väkilukuun nähden meillä on aivan poikkeukselliset mahdollisuudet uusiutuvan energian hyödyntämiseen. Kilpailumielessä on  hienoa, että uusiutuvaan energiaan panostetaan lähes kaikissa maailman maissa. Ydinvoimaa mielestäni voidaan ja tulee käyttää merkittävänä tuotantotapana seuraavien vuosikymmenien aikana, mutta ei liikaa niin että se syö motivaation energiatehokkuuden parantamiselta tai uusiutuvan energian kehittämiseltä. Näin myös uraania säästyisi ainakin seuraavalle sukupolvelle.