Eilen järjestetyssä Ydinvoima 2010 -seminaarissa kysymys jätteen loppukäsittelystä nousi yhdeksi päivän kuumimmista debateista. Geologian professori Matti Saarnisto esitti session avauspuheenvuorossa voimakkaita epäilyjä siitä, voidaanko Olkiluotoon suunniteltuun ydinjätteen loppusijoituspaikkaan turvallisesti sijoittaa radioaktiivista jätettä seuraavien 100 tuhannen vuoden ajaksi.
Saarnisto muistutti, että Suomeen on tulossa jääkausi jo huomattavasti aikaisemmin. Ongelmia aiheuttaisivat tuolloin erityisesti syvälle tunkeutuva ikirouta ja maan painumisesta johtuvat maanjäristykset. Hänen mukaansa ikiroudan mahdolliseksi syvyydeksi on mallinnettu jopa 750 metriä, kun taas Posiva on saman matemaattisen mallin avulla arvioinut syvyydeksi vain 182 metriä.
Posivan toimitusjohtaja Reijo Sundell vastasi Saarnistolle, että ikiroudan syvyys ei ole olennaista, koska säilytyspaikkaa ympäröivä bentoniittisavi kyllä kestää sen. Saarnisto tarkensi, että ongelma onkin ikiroudan aiheuttama lisääntynyt paine. Sundell ei pitänyt sitäkään ongelmana.
Toimistopäällikkö Risto Paltemaa Säteilyturvakeskuksesta huomautti, että seuraavan jääkauden aikaan ydinjätteen radioaktiivisuus on laskenut jo huomattavasti, ja se alkaa olla lähellä luonnollisten uraaniesiintymien säteilytasoa. Geologian tutkimuskeskuksen pääjohtaja Elias Ekdahl taas oli sitä mieltä, että Saarnisto ylikorostaa jääkauden merkitystä. Niitä on ollut jo useita, eikä seuraavan voi olettaa olevan mitenkään poikkeuksellinen.
Keskustelijoiden lähtökohdat olivat siinä määrin erilaiset, että lähellekään yhteisymmärrystä ei ollut mahdollista päästä. Saarniston mukaan valittua loppusijoitusratkaisua ei voi perustella geologialla. Ekdahl taas vakuutti, että GTK antaa 100 tuhannen vuoden takuun kallioperän osalta.
Loppusijoituspaikan kestävyyden ohella keskusteltiin myös siitä, onko Olkiluodossa riittävästi tilaa Suomen ydinjätteille, vai tarvitaanko muitakin loppusijoituspaikkoja. Fennovoiman ydintekniikkajohtaja Juhani Hyvärinen toivoi Posivalta yhteistyötä ydinjätteen loppusijoituksessa. Posivan Sundell taas sanoi, että Posiva tarvitsee Olkiluodon loppusijoitustilat omistajilleen. Siten Suomeen tarvittaisiin myös toinen loppusijoituspaikka Fennovoiman mahdollisia jätteitä varten.
Professori Saarnisto esitti myös mahdollisuuden, että Suomesta tulisi loppusijoituspaikka myös muun Euroopan ydinjätteille. Tämän vaihtoehdon muut panelistit kiistivät. Periaatteena on, että jokainen maa hoitaa omat jätteensä. Toisaalta, periaatteitahan on aina mahdollista muuttaa.
Kirjoittanut: 
Teemat: 
Kommenttien 
Kirjoita 
8 kommenttia
Pertti Rantala 22.2.2010 klo 10:09:
Permalinkki
Keskustelussa olisi luullut tulleen esiin myös se, että nykyinen ydinjäte on muutaman ydinlaitossukupolven päästä hyödynnettävissä uutena polttoaineena, jonka jäte on vähemmän aktiivista ja säilytysaikakin laskee nykyisestä 100.000 vuodesta muutamaan tuhanteen vuoteen.
Niko Lipsanen 22.2.2010 klo 15:27:
Permalinkki
Kyllä sitäkin sivuttiin. Sen vuoksi loppusijoituspaikasta onkin tarkoitus tehdä sellainen, että sen voi avata uudestaan. Avattavuus tosin lisää myös turvallisuusriskejä.
Kukaan keskustelijoista ei kuitenkaan näyttänyt pitävän tuota niin varteenotettavana ajatuksena, että olisi ryhtynyt sitä keskustelussa enemmälti painottamaan.
Pertti Rantala 22.2.2010 klo 19:52:
Permalinkki
Tuo uudelleen käyttö ei olekaan mielestäni kovin tärkeä itse loppusijoituksen kannalta, jonka turvallisuuteen kyllä uskon. Ehkä sen vuoksi sitä ei painotettu tuon aiheen yhteydessä.
Sen tärkeys tulee todella merkittäväksi siinä vaiheessa, kun uraanin hinta kasvaa sen kasvavan kysynnän vuoksi. Silloin tätä jätettä hyödyntävät reaktorit laskevat selvästi uraanin hintaa. Fissioenergian taloudellinen käyttöaika kasvaa siis merkittävästi.
Kirsi Arino 10.3.2010 klo 20:36:
Permalinkki
Ikuisuuskysymystä enemmän minua kiinnostaa ydinvoiman tämän ajan ongelmat. Jos VR ei saa junia edes kulkemaan aikataulussa ja kuka vain voi räjäyttää pilvenpiirtäjiä ja lentokoneita, niin miten on mahdollista, että niinkin monimutkainen teknologia kuin uraanin rikastaminen, kuljetus pitkin poikin maailmaa rikasteena ja jätteenä, käyttö ja loppusijoitus ovatkin peace of cake suomalaisille teknologeille, jotka itse asiassa ovatkin Olkiluodossa sekalaisia reppuduunareita sieltä sun täältä.
Ovatkohan sinivihreät ikinä kuulleet varovaisuusperiaatteesta tai BAT-periaatteesta vai onko “helpot rahat mulle ja köyhät kyykkyyn” sinivihreidenkin pääasiallinen arvopohja?
Markus Halonen 11.3.2010 klo 20:32:
Permalinkki
En aivan täysin ymmärrä, miksi Kirsi Arino kohdistaa ydinvoimakritiikkinsä juuri Sinivihreisiin, jotka kuitenkin edustavat keskimääräistä kriittisempää suhtautumista ydinvoimaan etenkin Kokoomuksen piirissä. Ja olemme kuitenkin pitäneet yllä analyyttistä ja puolueetonta keskustelua aiheesta.
Kukaan Sinivihreä ei ole saanut tästä harrastuksestaan euroakaan eikä todellakaan hyödy mitään taloudellisesti ydinvoimapäätöksistä. Niistä hyöty menee aivan toisaalle.
Markus Halonen 11.3.2010 klo 21:36:
Permalinkki
Lisäisin vielä, että ydinvoima asia on todella vaikea ja monitahoinen asia. Se on sekä hyvä että paha. Siinä on riskejä, mutta ainakaan toistaiseksi niitä ei juuri ole realisoitunut länsimaissa. Toki yksi vakava onnettomuus on sattunut Neuvostoliitossa, mutta senkin seuraukset olivat verrattain rajatut.
Ja riskejä on esimerkiksi kivihiilessäkin, kun kaivoksissa kuolee suuri määrä ihmisiä joka vuosi ja kivihiilen polttaminen pilaa ilmaa ja kiihdyttää ilmastonmuutosta.
Sellainen hieno tiedemies ja ympäristöajattelija kuin James Lovelock puhuu kirjassaan ‘Gaian kosto’ voimakkaasti ydinvoiman puolesta. Hänen näkemyksensä mukaan ilmastonmuutoksen aiheuttama riski on paljon suurempi kuin ydinvoiman.
Itse ajattelen niin että toistaiseksi ilman ydinvoimaa ei voida pitää sekä kiinni elintasostamme että taistella ilmastonmuutosta vastaan. Ehkä tulevaisuudessa voidaan. Kuinka paljon sitten ydinvoimaa tarvitaan, on kiivaan keskustelun kohteena. Oma näkemykseni on, että vähintäänkin täytyy ponnekkaasti panostaa muuhunkin energiantuotantoon kuin tähän yhteen uusiutumattomaan materiaaliin perustuvaan tapaan.
Pertti Rantala 12.3.2010 klo 8:53:
Permalinkki
Olen Markuksen kanssa samaa mieltä siitä, että meillä on monia riskejä ja niitä vain on itse kunkin pantava omaan tärkeysjärjestykseensä.
Itse pidän ydinvoiman onnettomuusriskiä todella paljon pienempänä kuin ilmastonmuutosriskiä. Tämä siitäkin huolimatta, että meitä on jossakin määrin johdettu harhaan ilmastomuutoksen tutkimuksessa.
Toivoisin kuitenkin, että esim. Kirsi Arino kuvailisi näillä sivuilla, millainen meidän energiamaailmamme voisi realistisesti olla vuonna 2030 ja/tai 2050 ja mitkä ovat energiankulutuksen aiheuttamat päästöt, ellemme rakenna lisää ydinvoimaa. Oletan nimittäin, että hänkin pitää ilmastonmuutosta merkittävänä uhkatekijänä.
Jouni J Särkijärvi 17.3.2010 klo 22:59:
Permalinkki
Yhtä asiaa en oikein ymmärrä. Miksi Olkiluotoon mahtuisivat vain Posivan omistajien jätteet? Loppuuko turvallinen kallio heti nykyisen alueen ulkopuolella, kun käytäviä ei voi pidentää? Vaiko onko vain kyse hallitsevan markkina-aseman väärinkäytöstä, joka kuuluu perinteisiin kansantapoihin?