Ihmiskunta on suuren haasteen edessä, kun ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi fossiilisilla polttoaineilla tuotettua energiaa tulisi korvata päästöttömillä tuotantomuodoilla. Haastavaksi tämän tekee se, että fossiilisilla polttoaineilla tuotetut energiamäärät ovat todella massiivisen suuria.
Jotkut ovat sitä mieltä (en tarkoita Pertti Rantalaa), että ydinvoima lähes yksinään riittäisi ratkaisemaan energiaongelmat, siten että voimme tyydyttää maapallon energiantarpeen päästöttömästi ja edullisesti. Onko tämä todella mahdollista ja riittäisikö uraani tähän?
Nykykäsityksen mukaan tunnetut alle 130 dollarin kustannuksin hyödynnettävät uraanivarat riittäisivät noin 80 vuoden käyttöön nykyisten ydinvoimaloiden kulutuksen tasolla, joka on 65 000 t/vuodessa (www.world-nuclear.org/info/inf75.html ). 80 vuotta vaikuttaa mukavan pitkältä ajalta, jonka aikana on hyvää aikaa keksiä jotakin muuta. Mutta ydinvoiman nykykäyttö on melko vähäistä globaalissa mittakaavassa. Maailman sähkönkulutuksesta 16-17 % tyydytetään ydinvoimalla, mutta vain runsaat 6 % primäärienergiasta. Fossiilisilla polttoaineilla tuotetaan lähes 80 % primäärienergiasta eli noin 13 kertaa enemmän kuin ydinvoimalla.
Jos fossiiliset polttoaineet korvattaisiin pelkästään ydinvoimalla, jouduttaisiin ydinvoiman määrä 10-kertaistamaan, jolloin ydinvoiman osuus nousisi 60 %:iin primäärienergiasta ja fossiilisten polttoaineiden putoaisi noin 25 prosenttiin. Tämä riittäisi ilmastonmuutoksen kannalta.
Mutta tässä oletetaan, että globaali energiankulutus ei kasvaisi lainkaan. Tämä on uskalias oletus, koska esimerkiksi Intiassa on satoja miljoonia ihmisiä kokonaan ilman sähköä ja moottoriajoneuvoja eli eivät käytä energiaa juuri lainkaan.
Oletetan siksi että energiankulutus kasvaisi 1,75 % vuodessa. Tällöin 2050 energiankulutus olisi kaksinkertainen nykyiseen nähden. Väestöäkin on tuolloin yli 2 miljardia enemmän.
Jos ydinvoiman osuus pidettäisiin 60 %:issa kasvaneestakin energiankulutuksesta, ydinvoiman tulisi 20-kertaistua. (Jos kasvu katetaan kokonaan ydinvoimalla tämäkään ei riittäisi vaan ydinvoiman tuotanto tulisi yli 25-kertaistaa.)
Maailmassa on tällä hetkellä 430 ydinvoimalaa. Vuonna 2050 niitä tulisi olla 8600, jos määrä 20-kertaistetaan ja keskikoko säilyisi samana. Se tietää yli 200 ydinvoimalaa lisää joka vuosi.
Uraanin kulutus lähes 20-kertaistuisi (tehokkuus todennäköisesti hieman paranee). Tämä tarkoittaa, että jos tunnetut uraanivarat riittäisivät nykykäytöllä 80 vuotta, ne kasvaneella käytöllä riittäisivät vain runsaat 4 vuotta.
Tunnetuissa uraanivaroissa on mukana Suomenkin uraanivaroja. Geologian tutkimuskeskus lienee Suomessa organisaatio, jolla on eräs parhaista käsityksistä Suomen uraanivaroista. Nettisivuillaan keskus luettelee Suomen tunnettuja uraanivaroja kuten Nummi-Pusulassa, Kolarissa ja Kittilässä ja arvoivat näitä varoja seuraavasti.
‘Todellisuudessa Suomessa ei ole yhtään uraaniesiintymää, joka olisi kaupallisesti hyödynnettävissä: kaikki tunnetut esiintymät ovat liian pieniä ja niiden uraanipitoisuudet liian matalia.’
Nämäkin varat ovat kuitenkin mukana maailman tunnetuissa uraanivaroissa.
Maapallolta on todennäköisesti etsitty uraania melko systemaatisesti kylmän sodan kaudella, jolloin suurvallat kävivät ydinasekilpaa ja uraani oli tärkeä raaka-aine ydinaseille. Oletetaan kuitenkin, että löydetään uraanivaroja yhtä paljon kuin niitä nyt tunnetaan eli tunnetut uraanivarannot kaksinkertaistuisivat. Silloin 20-kertaistuneella käytöllä uraanivarat riittäisivät 8 vuotta. Täytyy kuitenkin muistaa, että olennaista ei ole se koska uraani loppuu vaan milloin sen tuotanto kääntyy laskuun jolloin sen tuotanto ei riitä tyydyttämään kasvanutta kysyntää. Nämä ongelmat alkaisivat jo selvästi aiemmin.
Eli ydinvoima ei riitä yksinään ratkomaan globaaleja energiaongelmia on oma henkilökohtainen johtopäätökseni.
On kaksi asiaa, jotka voisivat olennaisella tavalla muuttaa ydinvoiman tuotantokapasiteetin. Toinen on niinsanottujen hyötyreaktoreiden käyttö, joka voisi 100-kertaistaa ydinmateriaalin riittävyyden. Toistaiseksi näitä ei ole käytössä juuri missään vaan käytännössä kaikki toimivat ydinvoimalat kuten Suomenkin toimivat periaatteella, joka hyödyntää vain prosentin materiaalin potentiaalista. Hyötyreaktoreita pidetään vaarallisina ja kalliina. Minä en tätä osaa arvioida, mutta missään ne eivät käytössä ole ja niiden käyttöönotto globaalisti olisi erittäin haastava tehtävä. Tarkkaan tätä ratkaisua varmaankin on syytä tutkia.
Toinen mahdollisuus olisi kuulemma eristää uraania merivedestä, jossa sitä on hyvin pieninä pitoisuuksina. Vaikea uskoa, että tällainen voisi olla taloudellisesti kannattavaa. Varmaa on, ettei se ole kannattavaa nykyisellä hintatasolla, koska tällä periaatteella toimivaa tuotantoa ei ole. Jos suuri globaali ydinvoimasuunnitelma rakentuu tämän oletuksen varaan, tulisi tämän ratkaisun toimivuus ja taloudellisuus kuitenkin osoittaa ja kyky tuottaa 20-kertaistuneelle tuotannolle tarvittava uraani (yli 1,2 miljardia kiloa vuodessa).
Yllä mainittu ajatuksenjuoksu on keskeinen syy miksi minä kannatan uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä ja voimakasta panostusta energiatehokkuuteen. Yksinkertaisesti siksi, ettei nähdäkseni ole olemassa sellaista energiamuotoa, joka päästöttömästi tyydyttäisi maailman energiatarpeen (eivätkä fossiilisetkaan polttoaineet pitkään siihen riittäisi). Jos joku pystyy osoittamaan ajatuksenjuoksuni vääräksi, niin ilahdun siitä kovasti.
Tässä mielessä katson EU:n toimivan todella viisaasti, kun se edellyttää jäsenmaitaan panostamaan voimakkaasti uusiutuvan energian kehittelyyn. Suomikin on tähän sitoutunut. Suomi hallinnoi yli 338 000 neliökilometrin maa-aluetta ja merialueita on lisäksi yli 52 000 neliökilometria, jolla alueella on runsaasti potentiaalia tuottaa uusiutuvaa energiaa. Väkilukuun nähden meillä on aivan poikkeukselliset mahdollisuudet uusiutuvan energian hyödyntämiseen. Kilpailumielessä on hienoa, että uusiutuvaan energiaan panostetaan lähes kaikissa maailman maissa. Ydinvoimaa mielestäni voidaan ja tulee käyttää merkittävänä tuotantotapana seuraavien vuosikymmenien aikana, mutta ei liikaa niin että se syö motivaation energiatehokkuuden parantamiselta tai uusiutuvan energian kehittämiseltä. Näin myös uraania säästyisi ainakin seuraavalle sukupolvelle.
Kirjoittanut: 
Teemat: 
Kommenttien 
Kirjoita 
56 kommenttia
Jari Ihonen 17.11.2009 klo 23:27:
Permalinkki
“Toinen mahdollisuus olisi kuulemma eristää uraania merivedestä, jossa sitä on hyvin pieninä pitoisuuksina. Vaikea uskoa, että tällainen voisi olla taloudellisesti kannattavaa.”
Vaatii lämpimän merivirran, sopivan syvyistä merenpohjaa ja sen että pilottiskaalan toiminta toimii myös teollisesti, mistä ei ole takeita. Googlaa:
“Cost Estimation of Uranium Recovery from Seawater” filetype:pdf
Jos tutkimukset lukee (konekäännös Japanista toimii ok) niin realismia olisi olettaa 200-400 $/ pauna (U3O8). Polttoainekustannukseksi muutettuna 15-30 $/MWh.
Jos välttämättä halutaan (jostain syystä) jatkaa laajamittaista ydinvoiman käyttöä 2050 jälkeen, niin voi olla että tämä optio olisi kuitenkin hyötöreaktoreita parempi.
Pertti Rantala 18.11.2009 klo 12:17:
Permalinkki
Olen täysin samaa mieltä siitä, että tämän hetken taloudellisella tekniikalla uraanivarannot eivät riitä maailmalaajuisen ilmasto-ongelman ratkaisemiseen ydinvoimalla.
Silti kannatan ydinvoiman lisäämistä tällä hetkellä Suomessa keskustellun kolmen ydinvoimalan verran vuoteen 2030 mennessä. Se olisi meillä vain yhden ydinvoimalan nettolisäys, koska Loviisa I-II poistunevat tuohon mennessä. Ydinenergian osuus tosin teholisäyksen vuoksi kasvaisi ilmeisesti n. 60%:iin sähköenergian koko määrästä.
Uskon näiden voimaloiden raaka-aineen saantiin niiden käyttöaikana. Kaikenlaisen energian hinta kasvaa joka tapauksessa lähimän 50 vuoden aikana. Se tuo entistä pienemmät uraaniesiintymät kannattaviksi. Se kiihdyttää uusien polttoaineiden esim. thoriumin hyödyntämistutkimuksia ja varmasti myös hyötöreaktoreiden turvallisen käytön tutkimusta. Näiden onnistuessa (thoriumin osalta ei puhuta kymmenistä vuosista??) jo käynnissä olevat uraanivoimalaitokset saanevat perinteisen polttoaineensa.
Nämä olivat luonnollisesti mielipiteitä ja osin varmaan jopa toiveita eivätkä fysikaalisia faktoja.
Olen myös biopolttoaineiden vankkumaton kannattaja, mutta massiivisessa lisäyksessä sillä rintamalla näen myös merkittäviä uhkia:
-riistämme tilaa elintarvikkeilta, joiden tarve kasvaa räjähdysmäisesti, kun kehittyvien ja kehittymättömien maiden asukkaat lisäävät ruoan kulutusta oikeutetusti.
-käytämme esim. puuta energiapuuna, vaikka siitä olisi mielekkäämpää tehdä jalostettuja tuotteita
-vaarana on myös käyttää uusiutuvia energialähteitä enemmän kuin niiden uusiutumisvauhti on, jolloin hiilidioksidipäästöt kasvavat eivätkä vähenny.
Suomessa on mielekästä rakentaa kaukolämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksia uusiutuvan energian varaan niin paljon ja vain niin paljon, kuin yllä mainittuja puutteita voidaan vielä välttää. En tunne tähän tarvittavaa materiaalimäärää, mutta sormenpäätuntumani on, että jos kaikki nykyiset kaukolämpövoimalaitokset muutetaan uusiutuvaa energiaa käyttäviksi, niin silloin jo ylitetään omat voimavaramme ja useimmissa muissa maissa nuo varat ovat vielä selvästi niukemmat.
Olemme siis tämän hetken valinnoissamme aina jonkin tuntemattoman tuotekehityksen varassa ja silti päätöksiä on tehtävä nopeasti.
Se näissä kaikissa pohdinnoissa on yhteistä, että sähköenergiana me saamme omat hiilidioksidipäästömme minimoiduiksi nyt ja vireillä olevien kehitysprojektien määrän perusteella todennäköisimmin myös tulevaisuudessa.
Markus Halonen 19.11.2009 klo 18:21:
Permalinkki
Jari Ihoselle: kuten itsekin totesit, ei ole takeita että toimii teollisesti ja siitä on pitkä matka siihen että näin voitaisiin tuottaa 1,2 miljardia kiloa uraania vuodessa. Mielenkiintoinen koe kuitenkin ja varmaan jatkotestailun arvoista.
Pertti Rantalalle: jos nuo kolme ydinvoimalaa olisivat yhtä suuria kuin rakenteilla oleva Olkiluoto 3 eli 1600 Mw kappale, ne valmistuessaan vuonna 2020 nostaisivat ydinvoimatehon 9100 megawattiin.
Se on yhtä paljon kuin sähkönkulutuksen keskiteho tänä vuonna. JOs nuo voimalat olisivat kaikki toiminnassa tänä vuonna, ydinvoiman osuus sähkönkulutuksesta olisi lähes 100 %. Kaikki muu jäisi vientiin. Kulutus kasvaa toki, mutta TEM:in mukaan hitaasti.
Täytyy huomata sekin, että näiden investointien järkevyys riippuu siitä, mitä muut kuten Saksa, Puola, Balttia, Venäjä, Ruotsi ja Norja tekevät. Jos nekin investoivat energiaan voimakkaasti, ylikapasiteettia olisi kaikkialla. Ja ongelmana on, ettemme me tiedä mitä muut tulevat tekemään. Saksa ja Ruotsi peruivat päätöksensä luopua ydinvoimasta ja Ruotsi jopa harkitsee lisäydinvoimaa.
Monet Suomen taloushistorian suurimmat investoinnit ovat epäonnistuneet. Soneran UMTS-kaupat olivat täydellinen floppi eikä metsäteollisuuden USA:n kiertue sujunut paljon paremmin.
4 isoa ydinvoimalaa on investointina yli 20 miljardia euroa, kun huomioidaan että rakentaminen on osoittautumassa kalliimmaksi kuin oletettiin. On se hyvin tarkan harkinnan ja keskustelunkin paikka. Tämän luokan investointien onnistuminen vaikuttaa koko kansantalouteen.
Jari Ihonen 19.11.2009 klo 23:06:
Permalinkki
Otin uraanin merivedestä esiin, koska siihen liittyy mielestäni paljon perusteettomia toiveita, mutta myös virheellisiä vasta-argumentteja. Usein kuulee juuri väitteen että uraania saa vaikka merivedestä ja sillä sen saatavuusongelmat ratkeavat viimeistään. Tämän vuoksi olen asiaa selvittänyt enemmän.
Vaikuttaa siltä että erotus toimii teknisesti, mutta nykytiedon valossa halpaa se ei tule olemaan. Toisaalta ei aivan mahdotontakaan saada sitä johonkin järkevään hintahaarukkaan.
Pääongelmaksi muodostunee se että sen edes kohtuullisen taloudellinen keräys merivedestä vaatii nuo hyvät olosuhteet (sopiva syvyys ja lämmin merivirta), jolloin siitä ei ole koko maailman ratkaisuksi. Sen sijaan Japanin osalta voi ratkaisu olla mahdollinen ja ehkä hieman laajemmaltikin.
Pertti Rantala 20.11.2009 klo 11:20:
Permalinkki
On totta, että kolmen ydinvoimalan jälkeen ydinvoiman teho Suomessa olisi yli 8000 MWh (Loviisa I-II poistuisivat) ja niistä saatava energia n. 60-65 TWh.
TEM:n sähköenergian kulutuslukuihin en tuota määrää suhteuttaisi, vaikka niidenkin mukaan tuo energiamäärä olisi vähän runsaat 60% koko tarpeesta (TEM-arvio vuodelle 2030 100 TWh).
Meillähän on vielä yhteiskunnassa se käsitys, että sähköenergia on se energiatehoton “eliittienergia”, jonka käyttöä tulisi rajoittaa. Esim. EU:n markkinoima primäärienergiakerroin, joka luonnollisesti on sähköenergialla korkea, ohjaa muiden energioiden käyttöön.
Nyt vain on maailmassa sellainen tilanne, että primäärienergiatehokkuuteen ei lyhyellä tähtäimellä (30-50 vuotta)kannata tuijottaa, vaan keskittyä vähentämään päästöjämme. Suomessa tämä merkitsee, että ohjaavaksi arvoksi pitäisi valita päästökertoimet primäärienergiakertoimien sijasta.
Jos tuo hiilidioksidipäästöjemme kannalta todella tärkeä asennemuutos saadaan aikaan Suomessa, jossa se on mahdollista, niin sähköenergian tulee saada selvästi nykyistä (n. kolmannes) suurempi osuus kokonaisenergian käytöstä. Se merkitsee luonnollisesti selvästi suurempaa kuin 100 TWh:n kulutusta, vaikka kokonaisenergian tarve laskisikin, mikä on ehdottomasti oltava tavoitteenakin.
Sähköenergia on kuitenkin minun nähdäkseni ainoa tie siihen todella kovaan tavoitteeseen alentaa päästömme 20%:iin vuoden 1990 tasosta kohtuullisessa aikavälissä.
Huomatkaa, että noiden kolmen uuden ydinvoimalan jälkeen hiilivoiman pitää olla poistunut ja esim. kaukolämmön ja sähkön yhteistuotantolaitokset on muutettu biopolttoaineilla toimiviksi. Sähkön päästökerroin on silloin ideaalisesti 0, mutta asettaisin tavoitteen vuodelle 2030 50 gCO2/kWh:iin (v. 2012 ollaan n. 140:ssä).
Numeeriset tavoitteethan näille asioille pitää asettaa ja porkkanat ja kepit sellaisiksi, että ne myös toteutuvat.
Markus Halonen 20.11.2009 klo 17:34:
Permalinkki
Luettelit sähkön kulutusta kasvattavia tekijöitä. On kuitenkin myös kulutusta pienentäviä tekijöitä, kuten energiatehokkuuden kasvu. Esimerkiksi sama määrä valoa saadaan energiansäästölampuilla ja ledeillä murto-osalla siitä sähköenergiamäärästä mitä hehkulamouilla. Tämä muutos tapahtuu pääosin jo seuraavan 10 vuoden aikana. Samanlaista kehitystä tapahtuu muuallakin. Tietokoneisiinkin on tullut markkinoille kovalevyjä, jotka kuluttavat aiempaa vähemmän virtaa. Kaliforniassa asettavat televisioille tiukat kulutusrajat. Tällaisista pienistä asioista energiatehokkuus paranee. Sama asia saadaan aikaan vähemmällä sähköllä.
Myös talous on ollut muuttumassa rakenteeltaan hieman vähemmän energiaa kuluttavaksi eli raskaan teollisuuden osuus pienenee ja palveluiden kasvaa. Näin tapahtuu vähän joka puolella maailmaa, joten jossain määrin sitä tapahtunee Suomessakin väkisinkin, kuten jo on viimeisen 10 vuoden aikana tapahtunutkin.
Pertti Rantala 20.11.2009 klo 18:00:
Permalinkki
Mainitsin kyllä, että kokonaisenergiaa tulee vähentää, mutta en todellakaan luetellut erikseen eri kohteita tuossa jo sinänsä pitkässä kirjoituksessa.
Nuo sinun luettelemasi energiansäästöt ovat hyvin pieniä kokonaisenergiansäästäjiä Pohjolassa, joskin säästävät sitäkin. Ne säästävät tällä hetkellä kyllä merkittävästi sähköenergiaa, mutta kuten mainitsin, niin meidän pitää päästöjemme vähentämiseksi siirtää fossiilisin polttoainein tuotetun energian kulutus sähköenergian puolelle, jolloin noiden mainitsemiesi säästöjen koko edelleen pienenee kokonaisenergian suhteen.
En silti lainkaan väheksy em. säästöjäkään, jos niitä käytetään oikein. Kuten tiedät, niin esim. energiansäästölamppujen käyttö öljylämmitystaloissa ja fossiilisilla polttoaineilla tuotetulla kaukolämmityksellä lämmitetyissä taloissa lisää päästöjämme, vaikka säästävätkin sähköenergiaa.
Vuoden 2030 tilanteessa meillä ei tietenkään saa olla enää merkittävästi em. saastuttavia lämmitysmuotoja ja kun ne korvataan esim. lämpöpumpuin avustetuilla sähkölämmityksillä, niin toki silloin säästyy myös sähkö- sekä kokonaisenergiaa.
Kun sähköenergian osuus kokonaisenergiasta on nyt vain kolmannes, niin mainitsemiesi säästöjen vaikutus jää kovasti sen varjoon, että tavoitteeksi otamme edes vaatimattomasti 10%-yksikön lisäyksen sähkön osuudessa (sehän olisi suuruusluokassa 20 TWh/v).
En ole tehnyt vielä analyysiä siitä, mitkä energiankäytöt liikenteen ja lämmityksen lisäksi voitaisi taloudellisesti siirtää sähköenergian puolelle, mutta palaan siihen myöhemmin. Ilmastomme kannalta sen siirron pitää kuitenkin olla suurempi kuin tuo 10%-yksikköä.
Huomaa kuitenkin, että kolme uutta ydinvoimalaa TEM:nkin arvoilla olisi realistinen 60% osuus ydinsähköä. TEM laski arvioissaan mainitsemasi sähköenergian säästöt (ja nekin bruttoina), mutta ei asettanut tavoitetta muun kuin liikenteen osalta energiatapamuutoksista.
Kaikki lisämuutokset, jotka ovat välttämättömiä ilmastotavoitteidemme saavuttamiseksi, vähentävät ydinsähkön suhteellista osuutta.
Markus Halonen 21.11.2009 klo 13:48:
Permalinkki
Professori Esko Valtaoja arvioi TVO:n mainoksessa, että energiaongelmat ratkeavat panostamalla ydinvoiman jatkokehittelyyn, siten että hyötyreaktorit ja fuusioenergia saadaan käyttöön. Hän näkee, että näiden alueiden tutkimukseen laitetaan aivan liian vähän rahaa.
Valtaojan näkemys on painavaa asiaa ja nuo alueet ovat varmasti tutkimisen arvoisi koska kumpi tahansa laajamittaiseen tuotantoon kehitettynä ratkaisisi energiaongelmat pitkäksi aikaa.
Optimismista kuitenkin, että on se kuitenkin järkevää varautua siihenkin mahdollisuuteen, ettei näin käy ja esim. fuusioenergiaa saada ainakaan laajamittaiseen tuotantoon ennen kuin aivan vuosisadan lopulla tai ei sittenkään. Jos nykymuotoisen ydinvoiman käyttöä rajusti kasvatetaan, sen rajallisuus tulee vastaan jo selvästi aiemmin, niin että tuotanto kääntyy laskuun.
Pertti Rantala 22.11.2009 klo 15:56:
Permalinkki
Kuten olemme jo aikaisemmissa kirjoituksissamme todenneet, niin kaikki päästöjämme vähentävät energiaratkaisut jäävät tulevaisuuden uusien kehityspolkujen varaan, joista toki monet ovat paljon lyhyempien ajanjaksojen päässä kuin fuusioenergia.
Ilmastomme kannalta emme voi jäädä odottelemaan niiden ratkaisuja vaan meidän pitää tehdä päätöksiä tässä ja nyt toimivista tavoista vähentää päästöjämme.
Jos käytämme sähköenergian tuotannossa 50% ydinenergiaa, niin se loppuosa on tuotettava uusiutuvalla energialla.
Vesivoima jäänee meillä tässä tarvittavalla tarkkuudella n. 10 TWh:n tasolle eli vähän alle 10%:n v. 2030. Tuulivoima ei ole kovin edullista Suomessa (se haaskaa mm. luonnonvarojamme vrt. esim Martti Tiuri), joten omasta mielestäni 2%:n osuus, jolla teollisuutemme tuulivoimakokemus voitaneen ylläpitää olisi siinä riittävä. Jos kuvitellaan suoran aurinkosähkön, aaltoenergian jne osuus 1%:ksi sähöenergiastamme 2030, niin loput 36% pitäisi sitten tuottaa kokonaan kaukolämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksissa. Silloin saamme tuon “36% sähköenergiasta”-lisäksi kaksi kertaa niin paljon lämmitysenergiaa. Silloin uusiutuvan energian osuus meidän koko energiastamme nousisi myös vähän runsaaseen 50%:iin.
Kunhan minulla vain liikenee aikaa, niin lasken, mitä se merkitsee erilaisina Suomesta saatavina biopolttoaineina, jolloin voidaan päätellä onko tuollainen määrä millään tavalla mahdollista. EU:n tavoitekin uusiutuvaksi energiaksi on vain 38%, jos oikein muistan.
Todennäköisesti joudumme siis jäämään sekä ydinenergian että uusiutuvan energian puolella tällä minunkin jakautumallani tulevaisuuden innovaatioiden varaan (vrt. Jounin levätuotanto). Jos emme rakenna kolmea uutta ydinvoimalaa, laskee todennäköisyys saavuttaa ilmastotavoitteemme luottaen noihin bioenergia-innovaatioihin, joita ei vielä ole olemassa.
Palataan lähes sille todennäköisyysmietintätasolle (kiva sana), että voidaan lopettaa puhuminen koko ilmaston lämpenemisestä ihmisen aiheuttamana, koska 10% varteenotettavista tiedemiehistämme ei pidä sitä totena. Katsoisimme siis sen kortin, jonka todennäköisyys on 10% voittaa.
Jari Ihonen 22.11.2009 klo 20:26:
Permalinkki
Tiurin väite luonnonvarojen haaskaamisesta on mielenkiintoinen. Tuulivoimalaan ei tarvita mitään eksoottisia mineraaleja, pois lukien mahdolliset kestomagneettigeneraattorit.
Elinkaarianalyysissä dominoivat betoni ja teräs. Näistä teräs voidaan kierrättää ja betoniperustus voidaan jatkossa, jos voimalat eivät kasva, käyttää toiseen kertaan.
CO2-päästöt lukuisien tutkimusten mukaan ovat luokkaa 10 g/kWh ja EROI eli tuotetun ja kulutetun energian suhde nykyaikaiselle voimalalle tasolla 20-80 eli paras kaikista, joitakin vesivoimaloita lukuunottamatta.
Mitään fakta-perusteita väitteelle ei ole, mutta jos joskus on ollut perofessori, niin se näyttää riittävän takeeksi yllättävän monille.
Jossakin vaiheessa Tiuri suhtautui tuulivoimaan jo myönteisemmin. Nyt on taas toisenlainen jakso päällä. Minusta jotenkin tuntuu että tuulivoiman koko merkityksen (globaalille energiataloudelle) sisäistäminen on ydinvoiman kiihkomielisille kannattajille psykologisesti ylipääsemätön asia.
Tuulivoima on jo uusissa investoinneissa ja tulee olemaan koko tuotannossa selkeästi ydinvoimaa merkittävämpi sähkön tuotannon muoto globaalisti. Rinnalleen se on saamassa yllättävän nopeasti (ainakin minulle) aurinkokennot ja termisen aurinkosähkön.
Ydinvoiman merkitys on ja tulee olemaan marginaalinen ja sen vuoksi myös ydinvoiman kannattajien on syytä esittää kysymys itselleen: kauanko aikaa ja missä on tarpeen käyttää ydinvoimaa?
Markus Halonen 22.11.2009 klo 21:40:
Permalinkki
Minuakin vähän ihmetyttää se kiivaus, jolla tuulivoimaa vastustetaan. Ikään kuin olisi kiire tehdä massainvestoinnit ydinvoimaan, ettei se tuulivoima vain pääse pesiytymään Suomeen.
Särkijärven mielestä pientuulivoima voi osoittautua tehokkaammaksi ratkaisuksi kuin iso tuulivoima. On esimerkiksi hankkeita, jossa maatiloille tehdään tuulivoimaa ja tiloista tehdään plusenergiatiloja yhdessä bioenergian kanssa. Viljelijän jo omistamalle maalle saadaan lisäkäyttöä. Riippuu tietysti alueen tuulisuudesta toimiiko se.
Uskon lisäksi että 50 vuoden päästä toimii tuulivoimaloita jota on pystytetty näinä aikoina. Mitä kauemmmin voimala on samalla investoinnilla pystyssä, sen halvempaa tuotettu sähkö. Totta kai pitää huoltaa ja vaihtaa osia mutta kuitenkin samalla perustuksella. Tuulivoiman on kuitenkin osoitettava, että se pystyy toimimaan Suomessa edullisemmin, ettei muodostu pitkäaikaiseksi taakaksi taloudelle. Uskon että se siihen pystyy, jos se yleistyy ja saa skaalaedut käytöön. Pari tuulivoimalaa siellä täällä on ilman muuta kallis ratkaisu.
Sinänsä suhtaudun ydinvoimaan aika myönteisesti ja ehkä hieman myönteisemmin kuin 3 viikkoa sitten. Globaalisti sitä varmaan on selvästi lisättävä, mutta ei liian massiivisesti. Ydinvoima, uusiutuva energia ja energiatehokkuus on se kombinaatio, jolle täytyy rakentaa, jotta fosiilisten käyttöä saadaan alas.
Suomessa kuitenkin tuntuisi järkevämmältä hajauttaa ajallisesti investointipäätöksiä vähän kuin osakesijoutuksia, ettei laiteta 18 miljardia euroa kerralla haisemaan. 5 ja 10 vuoden päästä tiedämme paljon enemmän kuin nyt, miten uusiutuva energia, ydinvoima, sähkönkulutus ja toimintaympäristö ovat kehittyneet.
Pertti Rantala 24.11.2009 klo 14:08:
Permalinkki
Taisitte innostua sulkulauseestani.
Kyllä tuulivoiman osalta pääpointti on sen kalleus. Martti Tiurikin on pääsääntöisesti perustellut tuulivoimakielteisyyttään sen kalleudella, mutta nyt viimeksi otti käsittelyyn myös sen luonnonvarojen käytön suuruuden verrattuna jopa massiivista rakennustyötä vaativaan ydinvoimalaitokseen.
Jos tuulivoiman hintavaikutus saataisiinkin vain meidän tavallisten tallaajien maksettavaksi, niin toki sitä ympäristöystävällisenä (lukuunottamatta melusaaste)voisi lisätä paljon enemmänkin. Todennäköistä on kuitenkin, että myös teollisuutemme joutuu siitä maksamaan ja se on jo paljon tuhoisampaa meille tavallisille ihmisille. Me menetämme työpaikkojamme, yhteiskunta menettää verotulojansa jne. jne.. Kyllä me olemme ilmastomme suojelun lisäksi erittäin kiinnostuneita säilyttämään myös ns. hyvinvointiyhteiskuntamme.
Oma energiaohjelmani tähtää siihen, että voimme tuottaa valtaosan energiastamme lähes nollapäästöillä ja silti turvaamme teollisuudellemme kilpailukykyisen energian ja yhden tärkeimmistä (ei suinkaan ainoan) edellytyksistä jatkaa tuotantoa Suomessa.
Suomessa me pystymme tällaisen ohjelman toteuttamaan. Monissa muissa maissa se on jopa teoreettinen mahdottomuus 50 vuoden aikaperspektiivillä.
Ja kuten kirjoitin, tämä ohjelma ylittää silti uusiutuvan energian Suomelta vaaditun osuuden selvästi.
Kolmen ydinvoimalan rakentaminen ei varmasti tapahdu samanaikaisesti, vaan kohtuullisen tasaisesti tulevien 20 vuoden aikana, vaikka niiden luvat nyt annettaisiinkin. Nehän ovat ilman tukea toimivia liiketoimia ja niiden kannattava rakentamisajankohta määrää aikataulun.
Jari Ihonen 1.12.2009 klo 20:12:
Permalinkki
Tuulivoima ja ydinvoiman hinnan vertailu on mielenkiintoista.
Ydinvoimaa on kehitetty valtioiden avokätisellä tuella ja sen on kaupalistettu pääosin suljetuilla sähkömarkkinoilla. Julkisen kehitystuen määrän OECD-maissa (pois lukien Ranksa noin 10 vuoden jaksolta) löytää vuodesta 1973 IAEAn tilastoista.
Luonnollisesti ydinvoimaa on tuettu ennen vuotta 1973 ja myös OECD-maiden ulkopuolella.
Kokonaisarvio tuelle liikuu suuruusluokkaa miljardissa eurossa per GW kaikkea rakennettua kapasiteettia kohden.
Eli ei ihan edullista ollut ydinvoimakaan kaupallistaminen.
Tuulivoiman osalta elinkaarianalyysi osoittaa että siitä on mahdollista saada edullinen. Kiinassa on voimalan tehdashinta jo 600-700 €/kW.
Ps. Tiuri “unohti” hesarin kirjoituksessa mainita että pääosa ydinvoiman elinkaarirasitteesta tulee polttoaineketjusta, ennen kaikkea isotooppirikastuksesta. Kun kertoo osatotuuksia saa asiat näyttämään mieleisiltään…
Markus Halonen 1.12.2009 klo 22:52:
Permalinkki
Lyhyellä tähtäimellä on varmasti taloudellisesti järkevintä unohtaa uusiutuva energia ja käyttää uusiutumattomat (vähänkin parempilaatuiset) varat uraanista, maakaasusta ja öljystä niin nopeasti loppuun kuin mahdollista. Vähänkin pidemmällä sihdillä olisi kuitenkin järkevää panostaa uusiutuvien energiamuotojen, energiatehokkuuden ja ydinvoiman jatkokehittelyyn ajoissa, vaikka se aluksi olisikin kalliimpaa ja tarvitsisi yhteiskunnan tukea. Kuten Jari oikein toteaa, on sitä ydinvoimaakin aikoinaan rankasti tuettu ja tutkitaan sitä edelleenkin julkisin varoin.
Mitään lopullista ratkaisua ei ole esimerkiksi fuusiovoiman tai kaikkialle levitettävien hyötyreaktoreiden muodossa valmiiksi ratkaistuna, joten ei meillä pidemmällä aikavälillä ole muuta mahdollisuutta.
Maria Rautanen 28.12.2009 klo 10:35:
Permalinkki
Mielenkiintoista keskustelua täällä ja haluankin kommenotoida keskustelua muutamalla asialla. Ensinnäkin ydinvoima on perusvoimaa, tuulivoima ei ole! Tuulivoimalla ei voida korvata ydinvoimaa ja siksi niiden vastakkainasettelu on täysin tarpetonta. Tuulivoima on hyvä paikassaan, mutta perusvoimaksi siitä ei ole. Perusvoima on voimaa, jota on saatava sähkön kantaverkkoon 24/7! Epävakaista sähköenergiaa (tuuli ja aurinko)ei voi vaihtovirtaverkossa olla enempää kuin n.11%, jotta sähkön laatu ei huononisi ja sähkölaitteet eivät rikkoutuisi. Tämä on ihan puhdasta sähköfysiikkaa, siihen ei vaikuta puolueet eikä puoluepolitiikka.
Toinen asia, Suomen OL3 ydinreaktori on valmistettu Japanissa. Tilausaika on pitkä ja kovin montaa reaktoripaineastia valmistajaa ei maailmassa ole, onko yhtään muuta? Eli, ei ole realistista odottaa, että paineastioita tupsahtaa maailmaan 200 kpl vuodessa, kun yhdenkin tekeminen kestää 2 vuotta. Minulle tärkeintä olisi sähköenergiatuotannon omavaraisuus, eikä jatkuva tuontiriippuvuus. Ulkomailta ostettu sähkö voitaisiin tehdä itse ja huomattavasti turvallisemmin, kuin mitä se nyt tehdään itänaapurissamme.
Jari Ihonen 29.12.2009 klo 11:07:
Permalinkki
“Perusvoima on voimaa, jota on saatava sähkön kantaverkkoon 24/7!”
Tilanne torstaina 17.12.2009. Ruåtsissa 4 ydinvoimayksikköä alhaalla ja viides vajaateholla, kapasiteettia poissa käytöstä noin 5 GW. Seurauksena sähkön pörssihinta 1400 €/MWh ja kantaverkko-operaattorit käynnistelevät reservejään:
http://www.fingrid.fi/portal/suomeksi/uutiset/ajankohtaista?bid=1029
Eli pelkästään isoihin yksiköihin luottaminen ei ole oikein viisasta.
Tuo 11% prosentin väite on todistettu käytännössä vääräksi jo noin kymmenessä maassa/sähköjärjestelmässä. Espanjassa operoidaan hetkellisesti 50% tasoilla, Irlannissa 40%, Tanskasta nyt puhumattakaan. Toivoisin ettei tuollaista huuhaata enää levitettäisi, edes vahingossa.
Sinällään olen samaa mieltä siitä ettei vastakkainasettelua tarvita. Tarvitaan vain realistista tietoa siihen mikä on uusiutuvien (tuulivoima, aurikokennot, terminen aurinkoenergia) lähiajan ja pidemmän aikavälin kasvunopeus ja ydinvoimalle saadaan silloin oma paikkansa - marginaalissa.
Maria Rautanen 29.12.2009 klo 12:31:
Permalinkki
Seuraan Fingridin tilannetta, sähkönhinta oli tosiaan korkealla ennen Joulua. Tuonti oli meidään suuntaan todella hurja! Meillä oli sähköstä vajetta meilkein 3000MW. Juuri siinä syy, lisää perusvoimaa tarvitaan - ehdottamasti!
Sähkönlaatu heikkenee, kun sähköntuotanto on epävakaata. Sen tosiaan huomaa, kun käy Kanariansaarilla… :)Huono sähkönlaatu rikkoo laitteita ja se ei ole huuhatata todellakaan.
Tanskassa pyörii vipperöitä, vaikka tekevät sähkönsä suurelta osin hiilivoimalla. Tuulisähköään eivät käytä kaikkia edes itse, vaan myyvät vientiin. Perusvoimansa ottavat siis fossiilisista polttoaineista.
Jari Ihonen 29.12.2009 klo 14:22:
Permalinkki
“Huono sähkönlaatu rikkoo laitteita ja se ei ole huuhatata todellakaan.”
Mutta mistä tämä johtuu? Ei todellakaan tuuli- tai aurinkosähkön kokonaismäärästä. Tuulivoiman osalta jakeluverkkoon kytketyt vanhemmat voimalat (epätahtigeneraattoreilla varustetut) voivat aiheuttaa nopeita jännitetason vaihteluja (voltage flickering), jos verkko ei ole tarpeeksi jäykkä. Tämä on jakeluverkko-ongelma, jolla ei ole tuulivoiman kokonaismäärän kanssa mitään tekemistä.
Laittanet viittauksen siihen lähteeseen, josta tuo 11% raja on peräisin. Jostainhan sen olet saanut. Kiitos etukäteen.
Pertti Rantala 29.12.2009 klo 16:03:
Permalinkki
Jos me uskomme vielä ilmastonmuutokseen ihmisen aiheuttamana, niin olennaista näissä energiakeskusteluissa on silloin se miten saamme käytetystä energiasta mahdollisimman päästötöntä.
20 vuoden tähtäimellä päästövähennykset onnistuvat vain lisäämällä sähköenergian käyttöä fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi. Sähöenergia on silloin tuotettava niin päästöttömästi kuin se voidaan silti kilpailukykyisesti tuottaa.
Näillä reunaehdoilla ei ydinvoimaa ja tuulivoimaa saada millään toisiaan korvaaviksi, vaan tarvitsemme ainakin nuo kolme lisäydinvoimalaa ja silti voimme tehdä tuulivoimaa niin paljon kuin ympäristömme ja rahkeemme kestävät. Emme silti pääse helposti edes omavaraisiksi sähköenergian suhteen. (kts. taulukot artikkelissa “Energiaohjelma ja realistiset uusiutuvat energiat” näillä sivuilla).
Markus Räsänen 29.12.2009 klo 18:42:
Permalinkki
Vastaanpa tässä Maria Rautasen puolesta Jari Ihosen tiedosteluihin. Voisit ihan oikeasti TkT:nä (tuskin sähkövoimatekniikka/sähkömarkkinat?) opetella lukemaan kausaliteettia oikein päin, kyseinen “jakeluverkko-ongelma” ei todellakaan ole mikään verkkotekninen robustiikkaongelma, vaan ilmiön parametrit tulevat ennen kaikkea fysikaalisista ja sen jälkeen teknis-taloudellisista reunaehdoista juurikin käänteisesti. Selitän nyt oikein yksinkertaisesti: sähkövoimajärjestelmän säätö ja käyttö on alisteinen järjestelmään generoidulle sähkölle. Se, että jäykkä verkko vetää generaattorit tahtiin, on SEURAUS siitä, että riittävä määrä riittävän stabiilisti ja temporaalisesti rinnan toimivia syöttöjärjestelmiä on toiminnassa yhtaikaa automaattisen tai poikkeustapauksissa manuaalisen kytkennän kautta. Se, että epätahtiin toimivat tuulivoimalaitokset häiritsevät verkon jännite- ja tahtiparametreja, on SYY sille, että toleranssin ylittyessä riski jännitteen romahtamiselle kasvaa. Onko se sitten hienoa, että ensiö- tai toisiopuolelta dropataan iso verkkolohko alas, kun ferromagneettinen aine kyllästyy perusvoimalaitoksissakin, ja lumivyöryefekti on valmis. Turha selittää jotain Tanskasta, kyllä tämä vielä tänäkin vuonna on ollut arkipäivää sielläkin (ai niin, tsekkaapa Tanskan hiilidioksidipäästöt, kun säätövoimaa joudutaan ajamaan jatkuvasti tuulivoiman surkean ennustettavuuden ja käyttökertoimen vuoksi, tosi ekologista ja SYY sille on juurikin tuulivoima).
Toki voisin opastaa hieman verkkofysikaalisten mallien ulkopuolelta sähkömarkkinaefekteistä (jotka ovat todella negatiivisia tuulivoimalla, vrt. negatiivinen syöttötariffi Norjassa, kun vesivoimaa joudutaan ohijuoksuttamaan tanskalaisen satunnaissähkön vuoksi), mutta asia kerrallaan näin luennoitsijamoodissakin.
Markus Halonen 29.12.2009 klo 19:17:
Permalinkki
Onko jotakin todellista näyttöä siitä, että tuulivoimaa paljon käyttävillä mailla kuten Tanskalla, Saksalla tai esim. Teksasin osavaltiolla olisi olennaisesti enemmän sähköverkkoon liittyviä ongelmia kuin tuulivoimaa vähän käyttävillä mailla.
Ja vaikka tuulivoiman hallinta olisikin hankalampaa kuin jo 50 vuotta tunnetun fissio-ydinvoiman, onko se liian vaikeaa ihmiskunnalle joka kuitenkin törmäyttelee protoneita CERN:issä lähes valon nopeudella?
Markus Räsänen 29.12.2009 klo 19:31:
Permalinkki
Mitä ihmettä, siis johan tästä kertoo jo ei-jakeluverkon keskeytysfrekvenssi em. maissa, jos ei terve järki riitä? Siis stabiiliutta kasvattaa vain säätövoima. Tämä on triviaalisti havannoillistettavissa vaikka sähköverkkotekniikkaan keskittyvällä analyysiohjelmalla.
Jossittelu on muuten kivaa sähköenergiajärjestelmissä, mutta jospa jokainen nyt integroisi tietämystään oman alansa asiantuntemuksen puitteissa.
Markus Halonen 29.12.2009 klo 21:41:
Permalinkki
Eli missä on tietoa noista keskeytysfrekvensseistä? Onko Saksassa ja Tanskassa edistytty eli onko katkoja saatu vähenemään?
Suomessahan säätövoimaa on hyvin saatavilla.
USA:ssa uusiutuvista energiamuodoista puhutaan polttoaineen säästäjinä. Niillä voidaan säästää esim. maakaasua tai uraania. Teksasissa öljyvarat alkaa ehtyä, mutta maakaasua on löydetty lisää. Sitä käytetään yhdessä tuulivoiman kanssa, jolloin maakaasua säästyy ja se riittää pidempään.
Jari Ihonen 29.12.2009 klo 21:44:
Permalinkki
Kuten arvelinkin, ei viitteitä tuohon 11% huuhaahan löydy. Tiedossani ei ole mitään tutkimusta siitä että tietty määrä tuuli- tai aurinkosähköä sähköjärjestelmässä aiheuttaisi sähkön laatuun ongelmia. Tällaisen huuhaan levittäminen on yksinkertaisesti vastuutonta, koska se luo väärän kuvan siitä millaiset määrät uusiutuvaa energiaa EU tulee myös meiltä vaatimaan.
Erikseen tietenkin tapaukset, joissa jakeluverkkoon liitetty teho on suuri tai suojaukset pettävät. Tai laitos syöttää verkkoon harmonisia yliaaltoja normaali- tai vikatilassa.
Markus Räsäselle:
Tuulivoimasta jakeluverkossa kannattaa lukea Repo et al: http://webhotel2.tut.fi/units/set/raportteja/dg/digin/suunnitteluraportti.pdf
Erityisesti kappale 3.3 on mielenkiintoinen.
Jäykällä verkolla jakeluverkon tapauksessa tarkoitan luonnollisesti sitä että jakeluverkon oikosulkuteho on hyvin suuri verrattuna siihen liitettyyn tuulivoimamäärään. Jos näin ei ole, niin tuulivoiman tehon muutokset saavat aikaan jännitevaihteluja.
Osaan muuten tehdä yksinkertaisia verkkolaskuja itsekin, kun tuli kurssi käytyä ja muutenkin on sähkövoimatekniikkaa ja sähkömarkkinoita tullut opiskeltua, noin ihan harrastuksena.
Markus Halonen tuossa jo kysyikin tilastojen perään. Eli onko näyttöä siitä että tuulivoima aiheuttaisi kantaverkko-ongelmia? Nyt ei kelpaa analyysiohjelmat vaan raaka data. Eli mainitsemasi ei-jakeluverkon keskeytysfrekvenssin tilastot ja sitten tilastoidut syyt keskeytyksiin. Lähdeviitteet löytynee?
Niin, ja ei Norjassa ole syöttötariffia. Tanskassa sen sijaan sähkön markkinahinta on negatiivinen aika ajoin, tuulivoiman “ansiosta”. Ota tämä huomioon, jos jatkat luennointia.
Markus Räsänen 29.12.2009 klo 22:04:
Permalinkki
Kuulehan nyt, se raakadata on nimenomaan analysoitua faktaa parametrien puitteissa. Kyllä, TTY:n sähkövoimalaitoksen kasvattina olen varmasti perillä em. raportista.
Kiva toki, jos osaat yksinkertaisia verkkolaskuja, minä taas hieman monimutkaisempiakin, tämä kun ei ole harrastus.
ÄLÄKÄ VALEHTELE, Norjassa todellakin on syöttötariffi uusiutuville energialähteille jo vuodesta -99. 2008 uusittu, ja nimenomaan tanskan mallin vuoksi. Huoh.
Markus Räsänen 29.12.2009 klo 22:26:
Permalinkki
Besides: “Jäykällä verkolla jakeluverkon tapauksessa tarkoitan luonnollisesti sitä että jakeluverkon oikosulkuteho on hyvin suuri verrattuna siihen liitettyyn tuulivoimamäärään. Jos näin ei ole, niin tuulivoiman tehon muutokset saavat aikaan jännitevaihteluja.”
Haha, siis eihän tuo nyt ollut edes samassa kontekstissa sen kanssa, että verkkopuolelta tapahtuu epätahdistuksen takia efekti, että menetetään terveetkin generaattorit. Hieno aasinsilta, peukkuja.
Jari Ihonen 29.12.2009 klo 22:52:
Permalinkki
Aina kun väittää toista valehtelijaksi kannattaa käyttää harkintaa. Norjan tukimuoto tuulivoimalle on ollut investointituki ja verohelpotus, joka poistui 2004.
http://www.nordicenergyperspectives.org/Lu_Tolonen.ppt
kalvo: 8
Tätä järjestelmää ei mielestäni missään virallisemmissa yhteyksissä ole tilastoitu syöttötariffiksi. Joskus verotuki/tuotantotuki sekoitetaan syöttötariffiin.
Uudessa järjestelmässä (josta en ollut tietoinen) on syöttötariffin piirteitä, kuten hallituksen tiedonanto aiheesta kertoo.
http://www.regjeringen.no/en/dep/oed/press-center/Press-releases/2006/New-support-system-for-electricity-produced-from-renewable-energy-sources.html?id=419928
Tässäkin kyseessä on kyllä ennemmin tuotantotuki, ei syöttötariffi.
Aasinsiltaa jäykän verkon tapauksessa en ymmärrä. Vastauksessa 18 tarkoitan nimenomaan jakeluverkkoa. Muut tulkinnat aiheesta olet kehittänyt itse. Eli laskupuoli onnistunee paremmin kuin luetun ymmärtäminen.
Markus Räsänen 29.12.2009 klo 23:03:
Permalinkki
No minkähän takia tukiefekti on poistettu? Et voi esittää noin naiivia!
“Uudessa järjestelmässä (josta en ollut tietoinen)” - ergo, VALEHTELIT
Älä viitsi lässyttää ilman kompetenssia, kun yrität puhua asioista niiden omilla nimillään. Minä sentään ratkon verkko-ongelmia, niitä nyt sattuu olemaan muitakin kuin se ihana jakeluverkkosi, jonka ongelmat ovat pääasiassa pjk:n ja ajk:n satunnaisefektit jossain skutsissa avojohtimilla, ja jotka nyt muodostavat leijonanosan verkkohäiriöistä.
Markus Räsänen 29.12.2009 klo 23:17:
Permalinkki
Vinkki: Norja ei tarvitse tuulivoimaa, koska säädettävä ja robustiikaltaan ylivertainen vesivoima on niin paljon parempi geofysikaalisten antimien vuoksi, volyymi on kahdehdittavan suuri ja ennen kaikkea ennustettavissa oleva.
Ai niin, mitä mieltä olitkaan siitä Tanskan hiilidioksidipäästöjutusta? Varmaan oli kiva ohittaa em. fakta “huomaamatta”?
Jari Ihonen 29.12.2009 klo 23:17:
Permalinkki
Hienoa keskustelua.
Ei, en todellakaan tiennyt että Norjassa on syöttötariffi, koska ei sitäkään (vuoden 2008 versiota) ole tietääkseni missään virallisemmassa julkaisussa syöttötariffiksi tilastoitu. Vai onko tähän antaa viite?
Niin, siitä ei ole tietoa miksi verohelpotus postettiin vuonna 2004. Onko sinulla antaa poiston syihin lähdeviite, kun väittenkin esitit. Siis sen että uudistus tehtiin Tanskan takia. Ei taida löytyä (taaskaan).
Pakko lässyttää, kun ei ole enempää kompetenssia. Mutta lähdeviitteitä väitteille sentään löytyy.
Markus Räsänen 29.12.2009 klo 23:23:
Permalinkki
Ai noita luentokalvojasi? Kuule, “hieman” efektiivisempiä esimerkkejä löydät vaikka juurikin TTY:n matskuista. Älä turhaan piileksi ja itke agendaasi ;-)
Markus Räsänen 29.12.2009 klo 23:23:
Permalinkki
Kommentoi toki vielä sitä hiilidioksidijuttua, vai oliko liian vaikea pala?
Markus Räsänen 29.12.2009 klo 23:27:
Permalinkki
No heitetään nyt sitten vielä verkot veteen, ja annetaan ihan oikea linkkikin vielä nöyryytyksen huipentumaksi, katopahan tuosta: http://www.ren21.net/pdf/RE_GSR_2009_Update.pdf
Jari Ihonen 29.12.2009 klo 23:35:
Permalinkki
Niin, kyse oli siitä että lähinnä sinä esität väitteitä, joten toivoisin myös sinulta edes jotain lähdeviiteitä, mutta turhaan taidan toivoa.
Tanska tuottaisi vielä enemmään päästöjä ilman tuulivoimaa. Lauhteen ja CHP:n käyttö vesivoiman sijaan heikentää tuulivoiman päästöjä vähentävää vaikutusta. Lisää myös voimaloiden ylläpitokustannuksia. Kuinka paljon? Riippuu laskentatavasta. Tanskan kohdalla laskennan ongelma on vahvat siirtoyhteydet. Jokainen voi saada haluamansa johtopäätökset nykytilanteesta kun tekee itselleen sopivia oletuksia.
Onneksi saadaan pian toinen case eli Irlanti, joka vuoteen 2020 mennessä nostaa tuulivoiman osuuden 40%:iin (nyt noin 10%) ja siirtoyhteydet ovat silloinkin sen verran heikot että saadaan vertailukelpoinen tilanne ennen ja jälkeen tuulivoiman. Irlannissa ei ole juurikaan säädettäävää vesivoimaa ja lähes kaikki sähkö on fossiili- ja turvelaudetta ja yhteistuotantoa.
Markus Räsänen 29.12.2009 klo 23:38:
Permalinkki
Joopa joo “riippuu laskentatavasta” ja bullshit. Totuus on statiikassa, sitähän sinä peräsit. Nyt onkin niin kamala, jos linkitän asioita?
Markus Räsänen 29.12.2009 klo 23:42:
Permalinkki
Sitä paitsi, ensinnäkin ns. vituttaa kertoa amatööreille asioista, jotka ovat ihan helposti kysyttävissä joko laitoksen professoreilta tai sitten luettavissa missä tahansa itseään kunnioittavassa yliopistossa. Minä olen noita löytänyt jopa Linnan kirjastosta sieltä Tampereen “väärästä” yliopistosta. Tosin silloin metsästinkin jotain muuta, kuin tietoa 2020-luvun Irlannista. Sinä se näytät siitäkin tietävän.
Jari Ihonen 29.12.2009 klo 23:43:
Permalinkki
http://www.ren21.net/pdf/RE_GSR_2009_Update.pdf
Tuossa rapsassa on myös Ruotsin tuulivoiman tuotantotuki “nioöringen” tilastoitu syöttötariffiksi. Ehkä kannattaisi olla hieman enemmän perillä tukijärjestelmistä niin ei joudu yhden julkaisun harhauttamaksi.
Esim. EU:n julkaisusta löytyy http://ec.europa.eu/energy/climate_actions/doc/2008_res_working_document_en.pdf
Taulukko 1. Ei ole Ruotsissa vielä ollut syöttötariffia.
Pertti Rantala 30.12.2009 klo 11:07:
Permalinkki
Olipa mieltä ylentävää lukea “asiantuntijoiden” “asiallista” kirjoittelua teknisistä yksityiskohdista, joihin emme voi Suomessa realistisesti parissa vuosikymmenessä törmätä.
Suomessa ei ole mitään mieltä nostaa tuulivoiman osuutta 11%:iin sähköenergian tuotannosta eikä sen tehostakaan.
Siihen ei ole taloudellista, ympäristö- eikä ilmastonsuojelusyytä.
Tuulivoimaa meidän tulee toki lisätä nykyisestä, jopa kymmenkeraistaa, mutta pääasiassa antaaksemme suomalaiselle tuulivoimateollisuudelle hyviä referenssimahdollisuuksia. Suomalaiselle tuulivoimateollisuudelle tulee antaa mahdollisimman hyvät puitteet kasvaa maailmanlaajuiseksi toimijaksi tällä alueella, johon meillä tietotaitomme puitteissa on hyvät mahdollisuudet.
Kyllähän teknisistä yksityiskohdista on mukava heittää huulta, mutta kokonaisuus ja erityisesti tulevaisuuden suuret linjat on syytä pitää aina mielessä. Teknisillä yksityiskohdilla on taipumus myös saada ratkaisunsa jo 20-vuoden perspektiivillä saati sitten pitemmän aikavälin tavoitteita (jos niitä vain asetetaan) toteutettaessa.
Markus Räsänen 30.12.2009 klo 11:20:
Permalinkki
Aivan, siis juuri tässä olikin pointtini. Lähinnä katselin em. “asiantuntijan” provokaatioita lähinnä siksi, että on naurettavaa käyttää tuulivoimaa ympäristöagendan keppihevosena, kun kokonaiskuva ratkaisee. Tarkoituksenani oli tuoda esiin se, että kun jo sähkövoimatekniset faktat ovat hakusessa, miten voi ymmärtää kokonaiskuvan, kun oma mielipide “asiantuntijalla” on jo valmiiksi biasoitunut?
Ai niin, kannatan itsekin tuulivoiman lisäystä juurikin em. syystä. Mutta ei, niin kauan kuin se 0.3:n käyttökerroin tarkoittaa sitä, että fossiilisia polttoaineita käyttävä voimala takaa korvaavan sähkön tuulivoimalle, on lähinnä perverssiä vedota ympäristöystävällisyyteen.
Oikeasti ympäristöihmisenä kannatankin hajautettua tuulivoimaratkaisua pientalouksiin, bioenergian käytön kotimaista ja globaalia lisäystä ja ennen kaikkea tärkeintä: energiatehokkuutta. Ties vaikka joskus saisimme HVDC-yhteydet paukkumaan saharalaisesta aurinkoenergiapuistosta. Tosin tätä ei ollutkaan siinä 2020-luvulle keskittyvässä informaatiopläjäyksessä…
Maria Rautanen 30.12.2009 klo 11:37:
Permalinkki
Kylläpäs täällä on keskustelu käynyt “tuuliseksi”. Jari kyseli linkin perään. Muistin pikkasen yläkanttiin prosenttiluvun. Martti Tiurin nettijulkaisusta (10%, vuonna 2002) voi käydä sen lukemassa. Tutkimustuloksia yms. minulla ei siis ole tästä %-luvusta esittää. Niitä kannattaa kysyä Tiurilta itseltään!
http://users.tkk.fi/~mtiuri/energia.htm
Esitin oman näkemykseni kohdassa 15. siitä, että miksi minun mielestäni lisäydinvoiman rakentaminen on tarpellista. Ei ollut tarkoitus parjata tuulivoimaa. Työni puolesta olen ollut tuulivoimaan liittyvässä projektissa ja siinä on kehityspotentiaalia. Sillä ei kuitenkaan ratkaista perusvoiman lisärakennustarvetta - monistakaan syistä. Ikävää, jos tällä kommentillani astuin jonkun varpaille.
Edelleenkin olen huolissani sähkön tuontiriippuvuudesta ja niin näyttää olevan moni muukin. Tässä linkki tämän päivän Talousanomiin:
http://www.taloussanomat.fi/energia/2009/12/29/suomi-joutuu-taas-sahkoostoksille/200926190/12
Tämän enempää minulla ei ole tarvetta jatkaa tätä keskustelua.
Markus Räsänen 30.12.2009 klo 11:47:
Permalinkki
Tuossa muuten vielä lisää pohdittavaa Jari Ihoselle seminaariyhteenvetona: http://webhotel2.tut.fi/units/set/opetus/kurssit/Wind/Seminaarit/luku10.pdf
Kuten jo aiemmin totesitkin sattumalta, negatiivinen markkinahinta on todellisuutta. Voit ensi kerralla jättää ne lainausmerkit pois “ansiosta”-ilmaisun kohdalta, kun puhut tuulivoimasta.
Markus Räsänen 30.12.2009 klo 12:22:
Permalinkki
Lisään nyt vielä niin kovasti himottuja lähdeviitteitä mm. tälle: http://www.sinivihreat.fi/2009/11/riittaako-ydinvoima-yksin-ratkomaan-globaalit-energiaongelmat#comment-2177
Aro, Elovaara, Karttunen, Nousiainen, Palva; Suurjännitetekniikka.
Maria Rautanen 30.12.2009 klo 12:32:
Permalinkki
Kiitos Markus Tanskan voimajärjestelmää koskevasta hyvästä ja asiallisesta linkistä.
Erityisesti kappale 4. on mielenkiintoinen: “Tuulivoima tuotannon kasvu aiheuttaa
erityisesti haasteita voimanjärjestelmän säädölle johtuen tuulivoimantuotannon
voimakkaasti vaihtelevasta luonteesta.”
Kuin myös kappale 4.3. Tuulivoiman verkostovaatimukset
Ja kappale 6. Loppupäätelmät.
Markus Halonen 30.12.2009 klo 14:39:
Permalinkki
‘Erityisiä haasteita’ ei tarkoita sitä, että homma olisi mahdotonta tehdä. Oli se haasteellista matkustaa kuuhunkin, mutta silti se tehtiin, jo 40 vuotta sitten.
Ja tuulivoiman käyttö on Tanskassa valtavan paljon massiivisempaa kuin Suomessa, jossa on kuitenkin omaa säätövoimaa Tanskaa enemmän.
Markus Räsänen 30.12.2009 klo 14:44:
Permalinkki
Joo ei mahdotonta, mutta onko se järkevää tai - jaiks - ekologista? Teknistaloudellisest reunaehdot eivät suotta myöskään ole reunaehtoja.
Ja tuulivoiman käyttö on paljon massiivisempaa Tanskassa, ja pienhiukkas- ja hiilidioksidipäästöt myös massiivisempia kuin Suomessa, “kiitos” vaadittavan VARAVOIMAN.
Markus Halonen 30.12.2009 klo 19:53:
Permalinkki
HS uutisoi, että Espanja tuotti ennätykselliset 55 % sähköstään tuulivoimalla viime yönä muutaman tunnin ajan. Tuotantoteho oli 11 000 MW eli selvästi enemmän kuin koko Suomen keskimääräinen kulutusteho vuoden aikana.
Sähköä oli nyt viety Ranskaan ja pumpattu vettä ylävarastoihin ja näin varastoitu energiaa.
Espanjan sähköverkkoyhtiön asiaa koskevassa jutussa kerrotaan myös mahdollisuudesta tulevaisuudessa ladata sähköautojen akkuja juuri tällaisina aikoina kun tuotanto ylittää kysynnän eli aamuyöstä. Eli myös kysyntä joustaisi tarjonnan jouston mukana.
Alla linkit HS:n juttuun ja linkki Espanjan sähköverkkoyhtiön juttuun. Espanjan sähköverkkoyhtiö tuntuu olevan hyvin ylpeä saavutuksestaan hallita tuulivoimaa. Alla katkelma:
“a milestone for the electricity system of which we feel enormously proud. We are extremely satisfied to have become world leaders in the integration of renewable energy and of our technological capacity, unique in the world, to manage this in a safe way”.
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Espanja+tuotti+enn%C3%A4tysm%C3%A4%C3%A4r%C3%A4n+tuulis%C3%A4hk%C3%B6%C3%A4/1135251795512
http://www.ree.es/ingles/sala_prensa/web/notas_detalle.aspx?id_nota=117
Markus Räsänen 31.12.2009 klo 11:33:
Permalinkki
Oikein hieno juttu. Luonnonvaroja kannattaakin hyödyntää siellä, missä etua on saatavilla, Espanja kun sattuu olemaan “hieman” onnellisemmassa asemassa maantieteellisesti tuulivoiman suhteen kuin armas kotimaamme. Kannattaa kuitenkin huomioida, että fossiilinen säätövoima on koko ajan tuossa mallissa tyhjäkäynnillä taajuuspoikkeamien varalta. Vastaaviin hienoihin saavutuksiin on päästy ajoittain Tanskassakin, mutta siinä taas apuna ovat vahvat verkkoyhteydet ulkomaille. Lisäksi on nyt huomioitava, että tuo oli hetkellinen huippupiikki ja tuotetut megawattitunnit ovat paljon tärkeämpiä. Se on ihan totta, että tarjolla olevaa energiaa kannattaa hyödyntää kysyntäjoustossa sähkön vähittäismyyntimarkkinoilla nimenomaan öisin tasoittamaan kulutusvaihtelua, mutta tässä tärkeänä lähtökohtana on energian tasainen saatavuus, ei hetkellisesti kulutusminimin aikaan. Kysyntäjouston toimivuudelle olisikin erinomainen testipenkki Ranskassa, jossa 78% prosenttia sähköstä tuotetaan ydinvoimalla - ei hetkellisesti, säädön tarpeessa, silloin kun olosuhteet ovat suotuisat, vaan tasaisesti ympäri vuoden.
Uutisen paras juttu oli oikein hyvä muistutus, että verkkotekniikkaa hyödynnetään stabiloimaan tarjolla olevaa vesivoimaa, tässä ei tosiaan edes alentunut hyötysuhde merkitse mitään, kun ylimääräistä energiaa voidaan käyttää käytännössä sen itsensä “varastointiin”. Kantaverkkojen pullonkaulojen soisikin poistuvan, ja kokonaiskuvan olevan ratkaisevassa asemassa. Epäsäännöllistä tuotantoa kun voi lähestyä järkevämminkin kuin vaatimalla, että kyseistä tuotantoa vain lisätään järjestelmän kynnyskysymykset ohittamalla. Tuossa yksi hyvä tapa varastointiin, sähköautojen ja joukkoliikenteen sähköteknisten ratkaisujen esiinnousua innolla odotellen!
Markus Räsänen 31.12.2009 klo 12:28:
Permalinkki
Lisäänpä tässä tutkimuksen [1] sähköntuotantomuotojen hiilijalanjäljistä. Kuten tutkimus hyvin havainnollistaa, tärkeintä olisi päästä eroon fossiilisista tuotantomuodoista ja kehittää bioenergiantuotantoa. Hiilidioksidi- ja pienhiukkaspäästöjen karsiminen edellyttää yhteistyötä. On aivan naurettavaa asettaa keinotekoisia rajoja eri tuotantomuotojen osallistumiseen ympäristön suojelemiseksi ja yhteiskunnan infrastruktuurin tukemiseksi, ei keinojen tulisikaan taistella toisiaan vastaan yhteisen edun ollessa prioriteetti - itse ulkopuolisen perspektiivin omaavana persoonana ja riippumattomana henkilönä huomaan heti, miten läpinäkyvää eduntavoittelu oman agendansa ajamiseen tai suorastaan kaupalliseen hyötymiseen on, ei maailma todellakaan yössä muutu tämän itsekkyyden suhteen.
Korvaavaa perusvoimaa kannattaa rakentaa jo sähkövoimajärjestelmän kuormituskäyrien vuoksi, ja tähän erinomainen vastaus on ydinvoiman lisärakentaminen. Tuotettu ydinsähkö on halpaa, investointihalukkuutta riittää taatusti, ja tuotanto on tasaista ja turvallista kotimaassamme. Bioenergialla tuotetun sähkön osuutta tulee kasvattaa investointi-intressien mukaan ja ccs-tekniikan tutkimus- ja kehitystyötä sekä käyttöönottoa edistää mahdollisuuksien mukaan. Erityisesti energiatehokkuutta tulee kasvattaa roimasti, säästö nyt on se helpoin ja järkevin ensiaskel.
Avainsanana on kuitenkin investointihalukkuus. Millä oikeutuksella järjestelmään lisätään todella kalliita epäsäännöllisiä tuotantomuotoja, joiden ekologisuus, saati sitten robustiikka teknisessä ja taloudellisessa mielessä, ovat ilmeisesti marginaalisia investoijien mielestä? Tapa, jolla järjestelmään pakkosyötettäisiin tuotantokomponentteja kuluttajien väkisin tätä subventoimalla, ei kyllä mahdu mitenkään oikeustajuuni, etenkään siihen kauppatieteelliseen. Järkevämmät investointitukimuodotkin kertovat nimensä mukaisesti siitä, että tuen varassa olevat tuotantomuodot tarvitsevat ajallaan edes nollatuloksen saavuttaakseen kompensointia.
Kysymys onkin, kuka maksaa lopulta tässä viitekehyksessä investoinnit ja kenen ne pitäisi maksaa, jos kyseessä on edes näennäisen vapaa maa investointikohteen valitsemiselle, vai eikö siihen olekaan perusoikeutta? Niin, kuka suostuu maksamaan loppukäyttäjän roolissa, ja kuka vaihtaa maisemaa paremman leivän perässä vieden ehkä mahdollisuuden siihen leipään myös sidoskumppaneiltaan? Vapaa maailma tosiaan, mutta porkkana taitaa olla keppiä parempi vaihtoehto, koska eiväthän nämä ole uhkakuvien maalailua, vaan ihan todellista ihmisluonnetta syyn ja seurauksen viitoittamalla polulla.
[1] CARBON FOOTPRINT OF ELECTRICITY GENERATION, UK Parliamentary Office of Science and Technology, http://www.parliament.uk/documents/upload/postpn268.pdf
Markus Räsänen 31.12.2009 klo 12:59:
Permalinkki
Lukaisin kriittisesti ensimmäisen kommenttini, josta koko keskustelun sivuraiteille ajautuminen alkoi. Kyllä, tarkkaan ottaen viimeisessä kappaleessani on virhe, noin minun ei pitänyt todellakaan sanoa, asiasisältö muuttui ihan täysin tarkoitetusta. Editointimahdollisuuksien puuttuessa lätkäisin pääpointin (jonka tosiaan Jari Ihonen skippasi autuaasti ja strategisesti oikein) tekstinkäsittelyohjelmasta kommenttikenttään ja lopuksi kirjoittelin suoraan viimeisen kappaleen em. kenttään, mikä oli suorastaan typerä ajatus näin jälkiviisaana, mutta selittelyt sikseen, my bad. Tosin kirsikanpoimimistahan tuo oli kakusta, joten osasyyllisyyttä enempää en myönnä ;-)
Noh, pähkinänkuoressa tässä on oikea sulkulause: “jotka ovat todella negatiivisia tuulivoimalla, vrt. negatiivinen markkinahinta Tanskassa ja syöttötariffi Norjassa, kun vesivoimaa joudutaan ohijuoksuttamaan tanskalaisen satunnaissähkön vuoksi” - Tanska nyt tuntuu aina nimenä unohtuvan. Mitä nöyrimmät pahoitteluni kaikille lukijoille mokastani!
Sähköisää vuodenvaihdetta kaikille puolestani!
Markus Halonen 1.1.2010 klo 11:07:
Permalinkki
Tuo viittauksesi Britannian parlamentin Tiede ja teknologiaviraston selvitykseen eri energiantuotantomuotojen koko elinkaaren hiilijalanjäljistä olikin mielenkiintoinen. Siinähän oli laskettu mukaan esimerkiksi tuulivoimalan valmistukseen liittyvät päästöt metallien ja betonin valmistuksesta lähtien.
Kolme parasta energiantuotantomuotoa olivat ydinvoima, tuulivoima ja vesivoima. Nämä olivat paljon parempia kuin mikään muu ja keskenään tasaväkisiä. Kaukana näiden perässä tulivat aaltovoimalat ja aurinkopanelit ja edelleen niiden perässä kaukana biomassan käyttö. Biomassan käyttö oli edelleen paljon parempi kuin maakaasu tai kivihiili.
Tulokset ovat aika paljon samansuuntaisia kuin Stanfordin yliopiston Jacobsenin tutkijaryhmän tulokset, jossa tuulivoima oli selvä ykkönen (ja molemmat poikkeavat rajusti Martti Tiurin väitteistä).
Kolmesta hiilijalanjäljeltään selvästi parhaasta (ydinvoima, tuulivoima ja vesivoima) vain kaksi viimeksi mainittua ovat uusiutuvia. Lisäksi tuulivoima on ainoa kolmikosta jota Suomessa ei ole käytännössä ollenkaan. Ydinvoiman osuus sähkötuotannosta nousee 40 prosenttiin, kun uusi voimala valmistuu 2012, kun tuulivoimalla tuotetun sähkön osuus sähkönkulutuksesta on 0,3 %.
Kun väitit, että tuuliolot Espanjassa olisivat Suomea olennaisesti parempia osuit kyllä pahasti harhaan. Asia on juuri päinvastoin. Pohjois-Euroopassa tuulee selvästi Etelä-Eurooppaa enemmän. Lisäksi koska ilma on kylmempää ja raskaampaa, tuuleen sitoutuu enemmän liike-energiaa kylmissä maissa, kuten Suomi.
Ainoat Euroopan maat jossa on Suomea paremmat tuuliolot ovat Norja, Islanti, Iso-Britannia ja Irlanti ja Ruotsissa olot ovat Suomen tasoa.
Katso Euroopan tuulikartta http://www.windatlas.dk/Europe/EuropeanWindResource.html
Espanja, jossa siis on Suomea olennaisesti heikommat tuuliolot ja 46 miljoonaa ihmistä, tuotti marraskussa 2009 noin 23 % kuluttamastaan sähköstä tuulivoimalla ja se ylitti ydinvoiman ja kivihiilen osuuden. Espanjan CO2-päästöt henkeä kohden ovat murto-osa Suomen päästöistä.
Hyvää uutta vuotta kaikille minunkin puolesta ja toivottavasti mielenkiintoiset keskustelut jatkuvat tärkeän aiheen tiimoilla!
Markus Räsänen 1.1.2010 klo 12:43:
Permalinkki
Okei, ihan hienoa, että marraskuussa päästiin noinkin isoon lukemaan. Kuitenkin vuonna 2008 koko Espanjan sähkönkulutuksesta tuotettiin tuulivoimalla 11 %. Eihän yksittäistä kuukautta voi mitenkään verrata järkevämpään tarkasteluun, eli vaikkapa vuoden tai kymmenen vuoden jaksoon. Tuossa nyt on kuitenkin suuri ero.
Tuuliolosuhteita verratessa täytyy nyt kuitenkin ottaa huomioon se, kuinka paljon vuodessa on tuulivoimaa käytössä ympäri maata, keskimääräinen tuulipotentiaali ei siitä kerro sanaakaan, ei tuollaisella generalisoivalla kartalla itsessään tee mitään, vaan analyysi vaatii paljon enemmän tietoa esim. koko maan kattavista tyynistä päivistä, myrskyolosuhteista, eri valtamerten puolten kompensoivista tuuliolosuhteista ja muista olennaisista tekijöistä. Lisäksi on huomioitava lämpötilojen erot maiden välillä ja kiinnitettävä huomiota siihen, milloin kipeimmin tarvitaan sähköä (Suomessa talvella) ja mitkä ovat tilastolliset tuuliolosuhteet, käytännössä siis todennäköisyydet noina aikoina. Espanjassa vuosittaiset kulutus- ja lämpötilavaihtelut ovat huomattavasti vähäisempiä, mistä päästään myös CO2-päästöihin. Heh, tietysti päästöt ovat henkeä kohden vain murto-osa, kun väestöltään yhdeksänkertaista, mutta sähkönkulutukseltaan vain kolminkertaista lämmintä maata verrataan Suomeen, jossa olosuhteet ovat edelleenkin aika raadollisemmat. Suomessa on kylläkin tehty huonoja ratkaisuja talviolosuhteisiin: sähkölämmitys haaskaa resursseja valitettavasti, kun parempiakin ratkaisuja olisi jalossa muodossa olevan energian käytön sijaan.
Markus Räsänen 1.1.2010 klo 12:50:
Permalinkki
Tuli tässä mieleeni, että ulkomaisesta tuulivoimasta on arvaamatonta hyötyä Suomellekin: http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2009/11/28165&ext=rss
Tämä juuri kertoo sähkön laatukysymyksien ja tuulivoiman luonteen keskinäisestä kädenväännöstä. Avainsanat: vakaus, odottamattomuus, täysi teho.
Markus Räsänen 1.1.2010 klo 13:41:
Permalinkki
Lähdetäänpä tässä hyvin levänneenä purkamaan Ihosen aiempia olkinukkeja viime vuodelta. Hänhän kirjoitti aiemmin, että olisin väittänyt vuoden 2004 poiston tapahtuneen Tanskan mallin vuoksi: ”Niin, siitä ei ole tietoa miksi verohelpotus postettiin vuonna 2004. Onko sinulla antaa poiston syihin lähdeviite, kun väittenkin esitit. Siis sen että uudistus tehtiin Tanskan takia”. Kuten jokainen voi ketjusta lukea, kyseinen räksytys on täysin suoraa valehtelua, missään en noin väittänyt, joten on äärimmäisen ironista, että Ihonen syyttää muita heikosta luetunymmärtämisestä, mutta toisaalta ymmärrän, jos aatteen palo sokaisee ja välitänkin surunvalitteluni tästä herralle itselleen.
Puhuin sen sijaan vuoden 2008 uudistuksen implementoinnista norjalaiseen energiapolitiikkaan – pragmaattisesti Norjassa on ollut tariffijärjestelmä jo pitkään viitteen [1] mukaan – ja tämä on nimenomaan tanskalaista mallia noudattava piirre. Tanskalainen malli ei tässä asiayhteydessä tarkoita itse energiapolitiikkaa kokonaisuudessaan, mikä jäi Ihoselle epäselväksi, vaan tukimuotojen kustannustehokkuuteen reagoimista. Kuten on havaittavissa norjalaisen tuulivoiman erityispiirteistä [2], vuoden 2004 verohelpotuksen terminointi Norjassa on tehty mekanismin markkinoille huonon soveltuvuuden ja tuulivoiman investointikustannusten pienenemisen vuoksi kustannustehokkuutta tavoitellen, mikä on ollut Enovan kriteeri jo vuodesta 2001 [3]. Oletin oikeastaan, että tämä olisi päivänselvyys Ihoselle, koska tämähän jo jossain määrin mairittelee tuulivoimaa, koska investointeja tapahtui tästä huolimatta vuonna 2004, ja kustannustehokkaampi tukiratkaisu otettiinkin käyttöön vuonna 2008. Tuulivoiman integrointi energiajärjestelmään on huomattavasti halvempaa vesivoimaa (eli tässä asiayhteydessä tuulivoiman säätövoimaa) runsaasti sisältävissä maissa (toisin kuin vaikkapa Tanskassa), joten ylimitoitettua tukea ei tietenkään pidä antaa silloin tuulivoimalle, mikä on jo oikeutettua muidenkin tuotantomuotojen perspektiivistä. Tosin tämä olisi varmasti selvinnyt hieman purkamalla vinkkiäni samaisessa kontekstissa: Norja ei edelleenkään absoluuttisesti tarvitse tuulivoimaa vesivoimavarantojensa vuoksi, mutta miksei sitä rakennettaisi, jos investointihalukkuutta riittää – ilman kohtuutonta erityistukea, so. oikeellisuusperiaatteen mukaan. Hyvä, että siihen herättiin Norjassakin.
Aasinsillan ymmärtämättömyydestä sen verran, että oma tekstini ensimmäisessä kommentissani pätee myös jakeluverkkoihin, kyseinen efekti ei ole siirtoverkon erityistapaus, vaan erityisen tunnettu nimenomaan jakeluverkoissa [4]. Mainittavaa tässä on nimenomaan se, että väitit, ” Tämä on jakeluverkko-ongelma, jolla ei ole tuulivoiman kokonaismäärän kanssa mitään tekemistä.”, ja minä siihen vastasin. Ole hyvä, ja esitä korjaus, jos ilmiö mielestäsi on muka väärin ja kausaliteetti jakeluverkosta hajautettuun tuotantoon päin. Tämähän oli koko kirjoitukseni tärkein osa: osoittaa oman pätevyytesi rajat sähköenergiajärjestelmien robustiikan mallintamiseen ja analyysiin, kun kerran hyökkäät muita kohtaan ”huuhaan” levittäjiksi haukkuen. Aivan sama virhe tapahtuisi, jos vaikkapa esittäisin olevani pätevöitynyt sähkövoimatekniikan koulutuksen vuoksi mallintamaan elektroniikka-alan ilmiöitä vain siksi, että sähkötekniikka yleisesti kattaa kyllä elektroniikankin; onneksi olen sentään realisti, vaikka elektroniikkaa harrastankin – en siinä esitäkään olevani ammattilainen.
Kaimalleni muuten: minähän en missään vaiheessa väittänyt itse Espanjan tuulioloja Suomea paremmaksi, vaan katso, mitä kirjoitin: ”Espanja kun sattuu olemaan “hieman” onnellisemmassa asemassa maantieteellisesti tuulivoiman suhteen kuin armas kotimaamme”. Tähän liittyy nimenomaan muutkin ilmastolliset seikat, kuten juuri lämmityksen suuri tarve Suomessa. Tuulivoima kun tunnetusti ei tuota lämpöenergiaa suoraan. Lisäksi tarkoitin myös sitä, että maissa, joissa ei paukkupakkasilla tarvitse käynnistää huippukuormalaitoksia, kun satunnaista luonnetta omaavaa sähköntuotantoa ei saadakaan, on tietysti helpompi valjastaa tuulivoimaa käyttöön. Eipäs nyt laiteta sanoja suuhuni ;-)
[1] http://www.ren21.net/pdf/RE_GSR_2009_Update.pdf
[2] http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2009/T2493.pdf
[3] Enova’s Wind Power Program, http://www.fornybar.no/sitepageview.aspx?sitePageID=1387
[4] Suurjännitetekniikka, Otatieto, ISBN 9789516723207
Markus Halonen 3.1.2010 klo 18:53:
Permalinkki
Hienoahan se että töitä saattiin Wärtsilään ja Suomeen!
Texasistahan on juuri löydetty aika merkittävästi uusia kaasuesiintymiä.
Tällainen tuulen ja kaasun yhteiskäyttö on heille monella tapaa järkevää.
Sen teksasilaisuus-aste on korkea, kun tuulivoiman työ ja kaasu tulevat omasta osavaltiosta ja se on aika edullista energiaa. Lisäksi hiilidioksidipäästöt jäävät ehkä 50-70 % pienemmiksi kuin kivihiilivoimalalla. Tarkkaan sitä en osaa sanoa, kun en tiedä tuulen ja kaasun osuutta.
Teksasissa ei liene samalla tavalla käytettävissä vesivoimaa tuulivoiman säätövoimana. Suomihan on tässä suhteessa olennaisesti Teksasia paremmassa asemassa, koska meillä on omia runsaita vesivoimavaroja, mutta lisäksi käytettävissä on Ruotsin ja Norjan vesivoimaa.
Suomessahan tuulee talvella keskimäärin selvästi enemmän kuin kesällä. Siten tuulivoimaa on eniten käytössä niinä kuukausina kuin energiaa eniten tarvitaankin.
Espanjassa säätövoiman kustannukset erään lähteen mukaan olivat vain 1,5 euroa /MW eli hyvin pieni osuus kaikista tuotantokustannuksista.
Mitä tulee tuohon veden ohijuoksutukseen kovalla tuulella, niin onko sinulla osoittaa lukuja siitä kuinka usein sellaista on tapahtunut? Sehän edellyttää että vesivarastot ovat aivan täynnä, mikä vain harvoin on totta.
Markus Räsänen 4.1.2010 klo 12:12:
Permalinkki
OK, aiempi kattava vastineeni jäi moderointijonoon, joten sen julkaisua (tai *köh* sensurointia) odotellessa vastaan pariin kohtaan.
Okei, tässä on nyt kyse suhteuttamisesta. Ensiksikin keskimääräinen arvio ei kerro vielä mitään, koska tuulivoima on luonteeltaan edelleen satunnaista (vrt. aiempi vastaukseni), tarvitaan aivan erilaista tieteellistä lähestymistapaa. Toiseksi, talvella Suomessa tarvitaan sähköenergiaa kutakuinkin kolmanneksesta tuplamäärin enemmän kuin kesällä. En tuuliatlasta sen enempää selaillut, mutta voiko tilastollisesti sanoa, että joulukuun ja tammikuun pakkasilla tuulee vastaavasti vaikkapa 75 % enemmän kuin kesällä, vaikka nyt aluksi keskimäärin? Tärkeintä on nimenomaan muistaa se, että hinta sähköpörssissä (ja sattumoisin ekologisuus) muodostuu kalleimman mukana olevan tuotantomuodon mukaan, ja kaasuturbiinien kuormitus sattuu olemaan välttämätöntä, kun riittävää määrää perusvoimaa ei yksinkertaisesti ole. Tuulivoiman erosta perusvoimaan kannattaa muistuttaa aina itseään: http://webhotel2.tut.fi/units/smg/tp/kurssit/SMG-4500/smg_4500_luento2.pdf
Tässä tuulivoiman markkinalähtökohtaisista säätövaikeuksista (tähän ei vielä olekaan otettu kantaa): http://www.fingrid.fi/portal/suomeksi/uutiset/lehdistotiedotteet?bid=1014
“Tuulivoiman tuotanto on riippuvainen sääoloista ja siksi tarvitsemme lisää säätökapasiteettia tuulivoiman ennustepoikkeamien ja tuotantovaihteluiden säätämiseen. Nykyisin hyödymme siitä, että valtaosa koko pohjoismaisen sähköjärjestelmän säädöistä tehdään Norjan ja Ruotsin vesivoimalla.”
Tulevaisuudessa markkinoiden integroituessa näin ei enää olekaan, kun Norjan kantaverkkoyhteyksiä vahvistetaan Keski-Eurooppaan. Miten silloin säädämme tuulivoimaa? Hiilivoimallako? Kotimaisella vesivoimalla, jota ei ihan helposti ympäristöä vahingoittamatta ole rakennettavissa lisää?
Tuohon ohijuoksutukseen otan kantaa myöhemmin ehtiessäni, mutta sanotaan nyt heti alkuun, että en ole missään väittänyt tuon olevan noin yksioikoinen seikka, erityisesti painotan, että “kova tuuli” ja “ohijuoksutus” eivät esiinny teksteissäni missään samassa asiayhteydessä, mikä on helposti todennettavissa ;-)
Pertti Rantala 4.1.2010 klo 14:33:
Permalinkki
“Suomessa on kylläkin tehty huonoja ratkaisuja talviolosuhteisiin: sähkölämmitys haaskaa resursseja valitettavasti, kun parempiakin ratkaisuja olisi jalossa muodossa olevan energian käytön sijaan.”
Tämä lause, vaikka on primäärienergiansa suhteen tosi, on vaarallinen ohje, jos haluamme vähentää päästöjämme.
Meillä ei ole puhtaan bioenergian ja uusiutuvien energianlähteiden lisäksi mitään parempaa keinoa vähentää päästöjämme kuin siirtyä niin paljon kuin mahdollista sähköenergian käyttöön. Suuri osa bio- ja uusiutuvista energioistakin on mielekkäintä muuttaa ensin sähköenergiaksi.
Tottakai kaikki energiaratkaisut on silti toteutettava mahdollisimman energiatehokkaasti ja esim. sähkölämmitykset pitäisi ehdottomasti aina toteuttaa lämpöpumpuin tai aurinkokennoin avustettuina.
EU:n ajama primäärienergiakerroin ei päästöjen vähentämiseksi saa olla ohjaava kerroin Pohjolassa, jossa sähköenergian päästökertoimessa voidaan aivan realistisin keinoin päästä alle 40 gCO2/kWh-lukemiin.
Ohjaava kerroin pitää siis olla päästökerroin eikä primäärienergiakerroin.
Primäärienergiakerroinohjausta ajavat luonnollisesti ne, joiden mielestä ydinenergiaa ei saa Suomeen rakentaa edes ilmastomme pelastamiseksi.