Sinivihreät

Sinivihreiden kokoomuslaisten ja Suomen Toivo -ajatuspajan yhteinen ympäristöseminaari Eduskuntatalolla keskiviikkona 18.11. oli menestys. Seminaarisali oli ääriään myöten täynnä, ja keskustelu niin Sinivihreiden ympäristöohjelmasta kuin kokoomuksen ympäristölinjauksista ylipäänsä oli monipuolista.

Sinivihreän verkoston puheenjohtaja Aaro Harju muistutti tilaisuutta avatessaan, että kokoomuksen seuraavassa puoluekokouksessa pitäisi hyväksyä puolueelle uusi ympäristöohjelma. Kokous on jo ensi kesänä, mutta ohjelmatyö ei ole vielä kunnolla edes alkanut. Niinpä sinivihreät haluavat avata ohjelmakeskustelun esittämällä oman ympäristöohjelmansa.

Helsingin kaupunginvaltuutettu Hannele Luukkainen esitteli ohjelman. Hän mainitsi energialinjauksissa olevan vetoa ydinvoiman ja uusiutuvien välillä. Yksimielisyyteen on päästy vain energiatehokkuuden parantamisesta. Hän myös korosti, että turve ei muutu uusiutuvaksi, vaikka siitä kuinka tehtäisiin poliittinen päätös.

Polttoainevero on hyvä ympäristövero. Tiivis yhdyskuntarakenne ja joukkoliikenne ovat keskeisiä asioita etenkin kaupungeissa, syrjäseuduille Luukkainen taas tarjosi kimppatakseja, kutsujoukkoliikennettä yms.

Itämeren tilaan liittyen Luukkainen sanoi Suomen maatalouden olevan väkilukuun suhteutettuna Itämeren suurin rehevöittäjä. Ympäristötuilla ei ole ollut merkitystä.

Luukkaisen puheenvuoron päätyttyä Ben Zyskowicz kurkisti oviaukosta sisään ja kysyi, miksi muilla puolueilla paremmat tilaisuudet kuin kokoomuksella. Hän myös vastasi kysymykseen itse: “Niissä kaikki saavat istumapaikan.” Kaikki pääsivät kyllä istumaan myös tässä seminaarissa, mutta ylimääräisiä paikkoja ei juurikaan jäänyt.

Ohjelmatekstiin oli pyydetty kommenttipuheenvuoro kansanedustaja Sanna Perkiöltä. Hänkin korosti energiatehokkuuden lisääminen keskeisintä energiapolitiikasta, mutta korosti sen olevan eri asia kuin energiansäästö. Yhtieskunnan lisääntyvä sähköistyminen lisää hänen mukaansa sähkönkäyttöä.

Perkiö vaati myös Itämereen laskettavia lämpökuormituksia verolle ja oli sitä mieltä, että metsänielut ovat jääneet EU:ssa kovin vähälle huomiolle.

Suomen luonnonvarat kiinnostavat maailmalla. Siksikään luonnonvarapolitiikka ei Perkiön mielestä voi olla vain työllisyyttä ja aluepolitiikkaa. Polttoaineveroa hän piti hyvänä fiskaalisena, mutta ympäristövaikutukseltaan heikkona keinona.

Arvokkaimpien luontokohteiden suojelemiseksi Perkiö kaipasi aluevaihtoja ja sanoi, että Etelä-Suomen suojeluohjelmaa olisi vahvistettava. Hän piti myös epäkohtana sitä, että teollisuuden kaatopaikat ovat jäteveron ulkopuolella ja arveli sen johtuvan mahdollisesti siitä, että valtio suojelee omia yhtiöitään. Biojätteitä voisi verottaa ankarammin.

Toisen kommenttipuheenvuoron piti polttokennotutkija ja Tuulivoimayhdistys ry:n hallituksen jäsen Jari ihonen. Hän kertoi itse tuotetun aurinkovoiman hinnan lähestyvän verkkosähkön hintaa. Ns. “grid parity” olisi siis jo nurkan takana.

Terminen aurinkosähkö ei Ihosen mukaan tarkoita vain Saharaa, vaan sillä on lupaavat näkymät myös Etelä-Euroopassa. Aurinkosähkö voikin siten auttaa Etelä-Eurooppaa saavuttamaan ympäristötavoitteet, mistä taas voi seurata suurempia paineita Suomelle.

Ihonen arveli myös kaukolämpöverkon lämpöpumppujen olevan kannattavia tulevaisuudessa.

Ihosen puheenvuoron jälkeen oli yleisökeskustelun vuoro. Emeritusprofessori Martti Tiuri piti sinivihreiden ympäristöohjelmaa “jalat irti maasta” tehtynä. Hänen mukaansa täytyy ajatella myös taloutta. Päästövähennyksissä tärkein rooli on hänen mukaansa ydinvoimalla.

Kansanedustaja Pertti Salolainen harmitteli sitä, että alkuperäisluonnonsuojelun kysymykset ovat jääneet kokoomuksessa ilmasto- ja energiakysymysten varjoon. Hän painotti toimia Etelä-Suomen metsien ja saimaannorpan suojelemiseksi ja vaati Pallaksen hotellihankkeen estämistä. Koskiensuojelua ei myöskään saisi purkaa. Kollaja ja Vuotos olisivat idioottimaisia.

Tuulivoimaloita rakentaessa pitää Salolaisen mukaan huomioida, ettei niitä pystytetä muuttolintujen reiteille. Bioenergiasta puhuttaessa hän kehottaa poistamaan varmistimen. Sen nimissä tehdään niin paljon humpuukia, että on oltava tarkkana.

Professori Martti Esala MTT:stä kiisti Luukkaisen käsitykset ympäristötuiden tehottomuudesta maatalouden kuormitusten vähentämisestä. Toisin kuin väitetään, tuilla saatu paljon aikaan, mutta vaikutukset päästöihin tulevat viiveellä.

Espoon kaupunginvaltuutettu Jouni J. Särkijärvi oli Tiurin kanssa eri mieltä siitä, että Sinivihreiden paperin tekijöillä olisi jalat irti maasta. Hän piti sisältöä ennemminkin konservatiivisenä, ja arveli maailman muuttuvan enemmän kuin ohjelmatekstissä otetaan huomioon. Vuonna 2050 Suomessa ei hänen mukaansa ole yhtään hiilivoimalaa. Vesistöissä olevan biomassan roolin uusiutuvassa energiassa hän olettaa nousevan merkittävästi.

Yrittäjä Anne Linnonmaa sanoi, että Suomessa rakennuksia ylilämmitetään. Talojen pitäisi hengittää. Hänen mukaansa on myös nähtävä jo ydinvoiman yli.

Jari Ihonen vastasi yleisökysymykseen tuulivoiman lintuongelmista. Hänen mukaansa ne ovat hallittavissa, mutta tunnistettava paremmin. Etenkin merikotkan suhteen erityishuomio on tarpeen.

Lopuksi Kari Nyberg kaipasi tuotteisiin hiilijalanjälkikoodeja. Hän myös huomautti, että joudumme leikkaamaan päästöjä senkin takia, että kehitysmaat voivat kehittyä.

Kooste perustuu muistiinpanoihin, jotka julkaisin tuoreeltaan Twitterissä. Seminaarin osallistujien sanomiset eivät ole suoria lainauksia, jolleivat ne ole lainausmerkeissä.